Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. 2. Kor. 2:15.
Kristittyjä kutsutaan joskus viidenneksi evankeliumiksi. Kuka sellaista manttelia uskaltaa kuitenkaan päällensä pukea? Hetkenä, jona kristitty alkaa nähdä itsensä evankeliumina toiselle, hän sitä harvemmin on. Kristuksen tuoksuna eläminen kuvaa pehmeämmin, että ajan myötä jotakin Jumalan armosta tarttuu Jeesukseen turvaavaan tuoksun lailla. Kuten laki ajaa ihmisiä Kristuksen luokse, kristityn rakkaus voi olla sinne houkuttelemassa. Kumpikaan ei silti lahjoita uskoa tai vakuuta evankeliumista, vaan siihen tarvitaan aina sana Kristuksen täytetystä työstä, syntien sovituksesta, jonka yhteyteen Pyhä Henki uskon kautta johtaa ihmisen. Armon sana etsii ja tarvitsee kuulijansa, ja sen äärelle ovat ohjaamassa niin ajaminen kuin houkuttelukin.