Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! 2. Kor. 1:3.
Jumalan armon syvyyteen ei pääse kuin kurkistamaan, aavistuksen verran. Kielelle putoaa vain pisara kerrallaan, autuas ja lohduttava. Armo ei perustu ihmiseen, vaan se on kirjoitettu taivaan kirjaan, piirretty Isän sydämeen, Jumalan Pojan verellä. Armo on Jumalalle kallista, ihmiselle ilmaista. Se tulee meitä lähelle välineiden kautta, jotka Jumala on itse valinnut: Raamatun sanan, kasteen ja ehtoollisen kautta. Niissä armo on varmasti läsnä, niissä on Jumalan lupaus. Rukouksetkin Isä kuulee, mutta rukous voi olla myös hurskastelua tai esitelmää, niin kuin Jeesuksen vertaus kahdesta rukoilijasta osoittaa. Jumalan sana ei erehdy, kaste ei menetä koskaan voimaansa, ja ehtoollisessa me nautimme aina Jeesuksen ruumiin ja veren tuomioksemme tai syntiemme anteeksi saamiseksi. Ne ovat varmoja armon paikkoja, runsaita ja riittäviä.