Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala
valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. 1. Kor. 1:26–29.
Jumalan valta näyttää maan päällä vaatimattomalta. Hän peittoutuu heikkouteen ja näyttää voimattomalta
maailman silmissä. Hän saarnauttaa ristiinnaulittua Kristusta vielä heikompien palvelijoittensa kautta, sanaa käyttäen ja armoaan jakaen, ja antaa maailman joko uskoa tai olla uskomatta siihen. Jumala päätti ristin hullutuksen kautta pelastaa maailman. Miksi näin? Miksi hän suostuu pilkattavaksi ja epäiltäväksi? Miksei hän näytä voimaansa näkyvästi ja vastaansanomattomasti? Hiljentämällä viimeisenkin vastustajansa? – Emme tiedä miksi, mutta kuitenkin Jumala valitsi tämän tien. Ja hän valitsi meidät, että me menisimme ja saarnaisimme evankeliumia kaikkialle maailmaan ja eläisimme itse samasta evankeliumista. Eläisimme heikkoudessamme väkevinä.