Joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. 1. Kor. 12:10–11.
Armolahjojen kyllästämässä kristikunnassa tulisi oppia näkemään kaikkien lahjojen arvo, ei vain muutaman
ekstaattisen lahjan. Erityisesti tarvitsisimme keskellemme niitä, joilla on henkien erottamisen lahja. Helposti kun unohtuu, että kristinusko ei ole magiaa, jossa ihminen hallitsee voimaa ja käskyttää henkeä, vaan Pyhä Henki on persoona, Jumala, jota me kunnioitamme ja kumarramme ja jonka edessä me painamme päämme. Pyhän Hengen keskeinen tehtävä on muistuttaa Jeesuksen sanoista ja teoista ja osoittaa lakkaamatta ristiä. Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita ihmeiden kieltämistä. Niitä tapahtuu jatkuvasti, useammin salassa kuin silmien nähden. Mutta on muistettava, että me emme usko ihmeisiin, vaan Jeesukseen, syntiemme sovittajaan, Lunastajaamme. Jeesuksesta apostolitkin todistivat ja ohjasivat ihmisiä hänen luokseen.