Älkää siis olko hiukan armollisia, vaan pukeutukaa sydämelliseen armahtavaisuuteen. Olkoon armollinen mieli kuin istuva puku päällä. Aina siellä, missä tekin. Sillä asenteella lähimmäistä katsellaan samalta tasolta. Kahden armahdetun syntisen kohdatessa ei ole tarvetta asettua toisen yläpuolelle. Esittää pyhää pahalle. Kun syntinen on toisen kanssa Jumalan edessä, puuttuu siitä kaikenlainen kilpailu. Silloin ei kerskata voitoilla tai hengellisellä hurskaudella, vaan Paavalin sanoin: ”Jos minun kerskata täytyy, niin kerskaan heikkoudestani” (2. Kor. 11:30). Kaikki, mitä armahdetut syntiset Jumalalta saavat, on lahjaa. Kaikki, mistä voi kerskata, perustuu Jumalan pohjattomaan armoon. Kruununa kimaltaa ehdoton rakkaus.