Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh. 8:12.
Kirjailija C.S. Lewis totesi, että onnen hintaan kuuluu sen menettämisen kipu. Sellainen on sopimus elämän kanssa. Ken onnen saa, se onnensa siis kätkeköön? Näinkö elämää on katseltava? Ylösnousemuksen radikaali sanoma tuo asiaan täysin uuden näkökulman. Elämän pimeyteen annetaan valo. Pimeyteen ei tarvitse tottua, ei ole pakko sokeutua maailman hämärään. Pimeys ei ole kaikki menetyksenkään keskellä. Jumala loi jo alussa valon, ja Jeesus sanoi olevansa maailman Valo. Ei vain valo valojen joukossa, vaan oikean valon alkulähde. Hän ei ole vain kuolleiden, vaan myös elävien Jumala. Se tarkoittaa, että hänen valonsa johdattaa askeleitamme jo nyt. Hänen sanaansa seuraamalla emme eksy.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen