Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Joh. 6:44.
Kukaan ei tule Jeesuksen luokse, ellei Isä häntä vedä sinne. Tämä on yksi lohdullisimmista uskoon liittyvistä opetuksista Uudessa testamentissa. Kun hätäilen siitä, olenko oikeasti Jumalan lapsi tai onko uskoni riittävää, löydän levon tästä lauseesta. Itse en olisi tälle tielle osannut enkä olisi voinut muutenkaan omin päätöksin lähteä. Minut on kutsuttu ja vedetty sisälle Valtakuntaan, sen täysivaltaiseksi kansalaiseksi. Usko on Isän lahja. Sen hän on antanut meille kasteessa, sanassaan ja ehtoollisessa. Kutsussa on joskus taivaallista huumoria mukana. Eräs nuori mies pilkkasi
ystävänsä kanssa samalla kylällä asunutta kirkon nuorisonohjaaja-opiskelijaa ja laulatti hänellä virsiä aikansa kuluksi. Joidenkin vuosien jälkeen tuo poika löysi itsensä samasta oppilaitoksesta. Jumala kutsui luokseen ja työhönsä. Antoi uskon lahjan.