Tämä ylösnousseen ilmestymisistä kertova kuvaus on Uuden testamentin varhaisin. Se kirjoitettiin, kun Jeesuksen kuolemasta oli kulunut noin kaksikymmentä vuotta. Paavali kertoo, kuinka laajalle joukolle ihmisiä Jeesus oli vastaansanomattomasti näyttäytynyt, alkaen Pietarista ja muista opetuslapsista. Hän ei tarkemmin kerro, missä nämä ilmestymiset tapahtuivat. Toistuvat ilmestymiset joka tapauksessa vakuuttivat heikommatkin seuraajat. Oli vaikea olla uskomatta Ylösnousseeseen, kun tämä seisoi ruumiissaan elävänä silmien edessä. Näkemisen lisäksi hänen haavojaan saattoi myös tunnustella. ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Tuomaankin oli tunnustettava: ”Minun Herrani ja Jumalani!” (Joh. 20:27–28).