Maria seisoi haudan ovella ja itki. Siinä itkiessään hän kurkisti hautaan ja näki, että siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, istui kaksi valkopukuista enkeliä, toinen pääpuolessa ja toinen jalkopäässä. Enkelit sanoivat hänelle: ”Mitä itket, nainen?” Hän vastasi: ”Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Joh. 20:11–13.
Ristin ja ylösnousemuksen jälkeen Magdalan Mariasta ei Uudessa testamentissa enää puhuta. Hänen elämänsä
vahvistaa käsityksen, että Jeesus antoi huomiota eniten niille, jotka olivat löytäneet tien hänen luokseen kaikkein kauimpaa. Magdalan Maria sai olla ylösnousseen ensimmäinen todistaja. Hän oli myös yksi niistä naisista, jotka jäivät viimeisinä ristiinnaulitun Jeesuksen luokse Golgatalle. Muut olivat lähteneet, myös Pietari, Jaakob ja Johannes. Naiset jäivät, ja he pysyivät Jeesuksen luona koko kauhean tapahtuman ajan. Kaikesta voi nähdä, kuinka rakas ja tärkeä Jeesus oli Marialle, kuinka uskollisesti tämä palveli Vapahtajaansa, joka oli antanut hänelle uuden elämän. Ja niinhän se on, mitä syvempi on rakkaus, sitä suurempi on myös suru. Tyhjällä haudalla Magdalan Marian suru vaihtui kuitenkin ennennäkemättömään riemuun.