Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Klopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Joh. 19:25.
Magdalan Maria seurasi auttajansa kuolinkamppailua. K.V. Tamminen kuvaa Marian tuskaa: ”Katso hänen
kasvojaan. Murhe musta kuin yö. Katso noita silmiä. Suru, syvä kuin meri kajastaa niistä. Me näemme toivottoman ihmisen. Kaikki tähdet hänen elämänsä taivaalta ovat sammuneet. Oli pimeää ulkona, mutta vielä pimeämpää oli hänen sielussaan.” Ei liene väärin sanottu, että myös Magdalan Marian sydämen lävisti miekka, kuten Vapahtajan äidin. Ennen ylösnousemuksen riemua Maria joutui kohtaamaan sielun pimeän yön, Vapahtajan kuoleman kokemuksen, joka on kokemuksista raskain. Jokaista Jeesuksen seuraajaa yhdistää edelleen se, että me kaikki joudumme kohtaamaan kuoleman todellisuuden, pelottavan ja lopulliselta tuntuvan. Eikä sittenkään mikään ole meille kuolemassa loppu, vaan vain uuden elämän alku.