Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Joh. 1:29.
Evankeliumilla ei ole kosketuspintaa vahvojen ja omillaan toimeentulevien elämään. Sen sijaan se koskettaa herännyttä ja syntejään kauhistelevaa pelokasta sydäntä. Tälle evankeliumi lupaa, että jokainen, joka huutaa Jeesusta avuksi, pelastuu. Kynnystä armoon ei enää ole, Jumalan Karitsa on ottanut pois maailman synnin. – Mihin keskuudestamme on kadonnut evankeliumin jano? Miksi kaikki näkyvä hengellisyys tai toimintaan keskittyvä puuhastelu peittää evankeliumin
sydänäänet? Kallis hunajan pisara opettaa: ”On helppo sanoa: ’Minä uskon Kristukseen’. Mutta nähdä Kristus täynnä armoa ja totuutta, jonka täyteydestä saat ottaa armoa armon lisäksi, on aivan toista.” Vieläkö Pyhä Henki saisi osoittaa Jumalan Karitsaa? Vieläkö syntyisi iloa armon avaruudesta, siitä, että synnit on saatu anteeksi?