Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä. 1. Joh. 1:10.
Ajatus kristityn kokonaisvaltaisesta syntisyydestä on monelle kauhistus. Omien syntien näkeminen ja tunnustaminen on aina Pyhän Hengen työtä. Osaamme luonnostamme kyllä hävetä pahoja tekojamme ja olla noloja, kun ne paljastuvat. Osaamme katua kasvojen menettämistä ja surra ehkä heikkouttammekin. Mutta nähdä syntinsä ja rikkomuksensa Jumalan sanaa vastaan on aina Pyhän Hengen vaikutusta alusta loppuun. Jumalan mielen mukainen synnin näkeminen ja murhe pakottaa etsimään turvaa Jumalan armosta, siksi se on siunattua murhetta. Turva löytyy vain oman sydämen ulkopuolelta, Jeesuksen sovintoveren suojasta, koska anteeksiantamusta ei omin teoin tavoiteta. Sen sijaan Jeesuksen veri puhdistaa viimeisenkin synnin ja laannuttaa sen aiheuttaman murheen.