Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen. Joh. 1: 42.
Toisen ihmisen katse voi rohkaista ja lohduttaa, se voi antaa toivon ja välittää hyväksynnän. Toisen ihmisen katse voi myös lannistaa ja lyödä, alistaa ja kylmentää sielun. Välittää viestin: et kelpaa. On sanottu, että ihmisen syvä tarve on tulla nähdyksi ja arvostavalla tavalla huomioonotetuksi. Saatko sinä tulla nähdyksi, et vain havaituksi? Saatko osaksesi lohduttavan ja hyväksyvän katseen, kun tarvitset sitä? Tuletko kysymyksinesi kuulluksi? Mitä läheisempi toinen
ihminen on, sitä tärkeämpää on saada tulla aidosti kohdatuksi. Vaikeinta on hyväksyä tilanne, jossa tulemme nähdyksi ja kuulluksi tarkoituksella väärin. Se on kuitenkin monen ihmisen kokemus. Kun Jeesus katsoo ihmistä, on läsnä aseista riisuva, turvallinen rakkaus. Lempeän katseen edessä uskaltaa kohdata rikkinäisyytensä ja rohkaistuu luottamaan armoon.