Kunpa joku punnitsisi minun ahdistukseni, panisi kaikki minun vaivani vaakakuppiin! Ne painavat enemmän kuin meren hiekka. Job 6:2–3.
Runebergin virressä 609 kuvataan ristin tarkoitusta: ”En kantaja ristin mä ainoa lie, / en viimeinen myöskään maan päällä. / Vaan Jeesuksen luo tämä ristini vie, / hän kantoi sen synnittä täällä”, ja jatketaan: ”Sun ristisi rinnalla Jeesukseni, / mun ristini paljon ei paina. / Kun suot minun katsella kasvojasi, / niin virvoitat sieluni aina. / Ei hätää nyt voi olla mulla.” Ristin syvin, käsittämättömin, salatuin ja ihmeellisin tarkoitus on kiinnittää katseemme ja sydämemme Jeesukseen ja sitoa meidät lujasti häneen. Siksi meillä ei ole oikeasti hätää vaikeimmassakaan paikassa. Hätää ei ole, koska meidät ja meidän ristimme kannettiin Golgatalle ja tapahtui ihme: Jumalan viha leppyi, synti sovitettiin ja armo asuu nyt Isän sydämessä jokaista ristin kantajaa kohtaan. Siksi kristitty saattaa kokea ristinsä ajoittain jopa kevyenä, vaikkei siihen näyttäisi olevan mitään syytä.