Niin hän tuli heidän pelastajakseen,
vapautti heidät ahdingosta.
Ei sanansaattaja, ei enkeli,
vaan hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.
Rakkaudessaan säälivänä
hän lunasti heidät vapaiksi,
hän nosti ja kantoi heitä
kaikkina menneinä päivinä.
Mutta he niskuroivat häntä vastaan
ja tekivät murheelliseksi hänen pyhän henkensä,
ja hänestä tuli heidän vihollisensa,
joka taisteli heitä vastaan.
Silloin he muistivat menneet päivät,
muistivat Mooseksen, hänen palvelijansa,
ja he kysyivät:
– Missä on hän, joka vedestä nosti
omalle laumalleen paimenen
ja asetti häneen pyhän henkensä?
Missä on hän, joka antoi mahtavan käsivartensa
johdattaa Moosesta,
hän, joka halkaisi vedet heidän edessään
ikuiseksi kunniaksi nimelleen,
hän, joka johdatti heidän askelensa syvyyksien halki,
niin että he kulkivat kuin hevonen arolla, kompastelematta?
Niin kuin karja laskeutuu alas laaksoon,
niin kansa, jota Herran henki johti,
laskeutui rauhassa lepäämään.
Näin sinä johdatit kansaasi
nimesi kunniaksi.