Hehän ovat minun kansaani, omia lapsiani, jotka eivät minusta luovu. Jes. 63:8.
Hädässä hyväntahtoisesti neuvotaan: älä luovuta, älä anna periksi. Neuvo on katkeran kipeä ahdistetulle, kärsivälle ihmiselle. Sen lisäksi, että elämää varjostaa risti, pitäisi vielä jaksaa olla rohkea, luja ja periksiantamatonkin. Vaatimus masentaa ja syö toivon. Kun Jumala kehottaa meitä nostamaan päämme, olemaan rohkeita ja luottamaan lujasti häneen, eivät kehotukset ole käskyjä, vaan turvaa tuovia lupauksia: Minä olen tässä, kun pelkäät. Minä autan sinua, minulla on kaikki sinun ongelmasi hallinnassani. Kaikessa tulee lopulta käymään hyvin, vaikka sitä olisi nyt vaikea uskoa. Voit olla luottavainen, rohkeakin. Asiat ovat taivaasta nähtynä, myrskyjen yläpuolelta katsottuna, ihan hyvin. Älä siis pelkää, kuuluthan Jumalan kansaan, olet hänen lapsensa. Heikko ehkä, mutta lapsi sittenkin.