He huusivat toinen toiselleen: – Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Sebaot! Hänen kirkkautensa täyttää kaiken maan. Jes. 6:3.
Monet uskonisät ja -äidit ovat reagoineet Jumalan lähestymiseen vaikenemalla. Ehkä jotkut meistäkin. Kun Jumalan sallima kärsimys tai häneltä saatu siunaus koskettaa riittävän syvältä, se hiljentää sydämen. Olo on kuin Pietarilla suuren kalansaaliin äärellä, kun hän tajusi Jeesuksen pyhyyden: ”Mene pois minun luotani, Herra! Minä olen syntinen mies.” (Luuk. 5:8.) Jumalan pyhyyden kokemus saa aikaan oman syntisyyden näkemisen ja suuren armon janon. Samalla se vavisuttaa, että pyhä Jumala on niin lähellä, armo ja anteeksianto on persoonallisesti läsnä. Tällainen kokemuksellisuus on jotakin muuta kuin uuvuttavassa uskonnollisessa tunnevirityksessä elämistä. Varmasti Jumalan voi kohdata edelleen sanassa ja sakramenteissa. Niissä Herramme on luvannut olla aina läsnä.