Kuulkaa minua,
te jotka tavoittelette vanhurskautta
ja etsitte Herraa!
Katsokaa sitä kalliota, josta teidät on lohkaistu,
sitä kaivosta, jonka uumenista teidät on louhittu.
Katsokaa Abrahamia, isäänne,
ja Saaraa, joka teidät synnytti!
Yksi ainoa hän oli, Abraham, kun minä hänet kutsuin:
minä siunasin hänet jälkeläisten runsaudella.
Yhä Herra lohduttaa Siionia
ja armahtaa sen rauniomaita.
Hän muuttaa aution maan Eedenin puutarhan kaltaiseksi
ja aron kuin Herran paratiisiksi.
Siellä on oleva ilo ja riemu,
siellä kaikuu soitto ja ylistyslaulu.
Kuuntele minua, kansani,
kansakunnat, tarkatkaa sanojani,
sillä laki on minusta lähtöisin,
minä säädän oikeuteni kansojen valoksi.
Minun vanhurskauteni on lähellä,
minä tuon pelastuksen
ja luja käteni jakaa kansoille oikeutta.
Kaukaiset rannat ikävöivät minua,
minun vahvaa kättäni ne odottavat.
Kohottakaa katseenne taivasta kohden,
katselkaa alhaalla leviävää maata!
Taivas hajoaa kuin savu
ja maa ratkeaa kuin kulunut vaate,
sen asukkaat kuolevat kuin kärpäset.
Mutta minun pelastukseni pysyy iäti
eikä minun vanhurskauteni murene.