Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, eivät ne tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta… koska olet arvokas minun silmissäni, koska olet kallis ja rakas. Jes. 43:1,2,4.
Uskovalle ei luvata helppoa elämää. Mutta hänelle luvataan, että kasteen luja liitto, joka on kerran solmittu, kestää ja on Jumalan puolelta aina voimassa. Ahdistusten vesissä, virtojen pyörteissä ja tulien hehkuissa siihen saa turvata ja muistaa: ottihan Jumala minut jo silloin omakseen! Saa sanoa niin kuin Luther omissa ahdistuksissaan: ”Olen kastettu, olen pelastuva.” Kaste julistaa Jumalan uskollisuutta. Hän pitää omalta puoleltaan ovea auki myös niille, jotka tästä armosta ovat vieraantuneet ja lähteneet omille teilleen. Lapsi saa palata ehdoitta takaisin. Risti ja kaste ovat avanneet paluutien. Jumala on molemmissa hyvän teon suorittaja, ihminen lahjan arvoton vastaanottaja. Tekijämme käsissä arvoton muuttuu arvokkaaksi, saa Luojansa katoamattoman leiman. – Kasteessa Jumalan lapseuden.