Sinä, jonka käteen minä tartuin, jonka minä toin maan ääristä ja kutsuin kaukaisimmista kolkista, jolle minä sanoin: ”Sinä olet palvelijani, minä olen sinut valinnut, en sinua väheksynyt” – älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi – minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni. Jes. 41:9–10.
Kokenut lähetystyöntekijä palasi katsomasta entistä kotiaan ja monivuotista palveluspaikkaansa – omaa elämäntyötään. Kyyneleet silmissä hän kertoi, kuinka kaikki oli ollut raunioina. Kotimaahan paluusta oli vain joitain vuosia, ja sinä aikana kaikki vaivalla rakennettu oli sirpaleina. Sairaala ryöstetty, ihmiset kaikonneet. Elämäntyö voi näyttää menevän hukkaan, sairaalat raunioitua. Ihmiset voivat jättää, terveys pettää, näkyvät työn jäljet muuttua näkymättömiksi tai olla sitä aina. Näillä ei lopulta ole merkitystä, jos pidämme Jumalan sanasta kiinni emmekä kiellä Jeesuksen nimeä. Silloin me pysymme oksastettuina runkoon, Kristukseen, jolta kaikki elämä tulee. Taivaassa saamme vielä ihmetellä sitäkin, mitä emme nyt kykene näkemään: työmme hedelmä, joka on vielä salattu, ettemme näkemällä ylpistyisi.