– Sinulla on tulevaisuuden toivo:
lapsesi palaavat asuinsijoilleen,
sanoo Herra.
Minä olen kauan kuullut
Efraimin vaikertavan:
”Sinä, Herra, olet kurittanut minua,
olen saanut kuritusta
kuin vikuroiva vasikka.
Anna minun palata luoksesi,
niin minä palaan,
sillä sinä, Herra, olet minun Jumalani.
Nyt minä käännyn ja kadun,
minä käsitän nyt, mitä olen tehnyt,
ja lyön rintaani.
Suuri on häpeäni,
nuoruudestani saakka olen sitä kantanut.”
Eikö Efraim ole minun rakas poikani,
silmieni ilo?
Vaikka puhunkin Efraimia vastaan,
en voi häntä unohtaa.
Minun sydämeni heltyy,
en voi olla armahtamatta häntä,
sanoo Herra.
Pystytä merkkikiviä, aseta tienviittoja,
jotta tietäisit, mistä tie kulkee.
Paina mieleesi tie,
se polku, jota olet kulkenut.
Palaa kotiin, neitsyt Israel,
palaa takaisin näihin kaupunkeihisi!