Silloin neito iloitsee karkeloiden, nuoret ja vanhat yhdessä riemuitsevat. He ovat saaneet kärsiä, mutta minä muutan heidän surunsa riemuksi, lohdutan ja ilahdutan heitä. Jer. 31:13.
Ruotsissa eli 1800-luvulla hento, paljon elämänsä aikana sairastanut nainen. Hän joutui kestämään ajoittain yli voimien käyneitä ahdinkoja, jopa seuraamaan vierestä isänsä huuhtoutumisen mereen. Mitä näistä ahjoista syntyi? Hän kirjoitti: ”Joskus kiusauksenamme on, että menetämme rohkeutemme. Me murehdimme huomisesta ennen kuin se on edes tullut. Silti Herra Jeesus on itse sanonut: ’Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.’ Meidän ei tule ottaa kuin yksi päivä, yksi tunti, yksi hetki kerrallaan, sillä jokaisena päivänä saamme uutta armoa, voimaa, uutta apua.” Ja sitten tämä nainen, nimeltään Lina Sandell, kirjoitti yhden lohdullisimmista runoistaan ”Päivä vain ja hetki kerrallansa” (VK 338), jonka hänen ystävänsä Oscar Ahnfelt sävelsi. – Kun kipu on syvää, kyntää armo vielä syvemmällä. Se löytää pimeimmänkin pimeyden ja suurimmankin surun ja muuttaa pimeän päiväksi ja surun juhlaksi.