– Oletko, Herra, kokonaan hylännyt Juudan,
etkö lainkaan välitä Siionista?
Miksi olet lyönyt meitä niin,
ettemme enää toivu?
Me toivoimme rauhaa,
mutta mitään hyvää ei tullut.
Me odotimme, että haavamme parantuisivat,
mutta meille koittikin kauhun aika.
Me tunnemme, että olemme olleet jumalattomia,
tiedämme isiemme rikokset.
Me olemme tehneet syntiä sinua vastaan!
Sinun nimeesi me vetoamme –
älä heitä meitä pois,
älä anna valtaistuimesi kunnian joutua häväistyksi!
Muista liittoa, jonka teit kanssamme,
älä anna sen raueta!
Voivatko vieraiden kansojen epäjumalat antaa sateen,
tai tekeekö taivas itse sadekuurot?
Etkö yksin sinä, Herra, Jumalamme!
Sinuun me panemme toivomme,
sinä olet kaiken luonut.