Ottakaamme opiksemme, pyrkikäämme tuntemaan Herra! Hän tulee, se on varmaa kuin aamun koitto. Hän tulee kuin sade, kuin kevätsade, joka kastelee maan. Hoos. 6:3.
Herran paluuta odotellessa rukoilemme, että kirkas evankeliumi, jossa Jeesus on kaiken keskus, leviäisi kaikkialle. Että anteeksiantamuksen sana avaisi tien iloon ja vapauteen ja sakramentit olisivat paikallaan väkevänä matkaeväänä. Evankeliumi päästäisi omattunnot synnistä ja uskonnollisuuden siteestä, lain kauhusta ja vaatimuksista. Väsyneet sydämet löytäisivät rauhansa. Lupausten evankeliumi jää silloinkin, kun kaikki muu on mennyt, sillä aito usko on paljon
syvempää kuin pinnan myrskyisät tunteet, jotka tulevat ja menevät. Martti Luther kutsui hengellistä uudistusta ”evankeliumin ukkoskuuroksi, joka kastelee maan”. Herätys ei ole itsetarkoitus, eikä sitä ole parannuskaan. Ne ovat vain evankeliumin tienraivaajia. Tavoite on vapautettu omatunto ja anteeksiantamuksen ilo Jeesuksessa. Sen saa aikaan sanoma Jeesuksen ristinsovituksesta, jonka usko kätkee sydämeen.