Te olette kyljillänne ja hartioillanne sysineet heikkoja, te olette puskeneet niitä sarvillanne, kunnes olette saaneet ajetuksi ne laumasta. Mutta minä pelastan lampaani, eivätkä ne enää ole teidän armoillanne. Minä pidän siitä huolen, että oikeus toteutuu lampaiden kesken. Hes. 34:21–22.
Yhä useampi tippuu ihmiskeskeisestä uskonyhteisöstä kipeään arkeen. On jouduttu pettymään suuriin lupauksiin. Näkyvillä ratkaisuilla todellisuutta mittaava uskonnollisuus ei osoittaudukaan aidoksi. Usko ei vapauttanutkaan elämän arjesta, jossa kohdataan sairautta ja vaikeuksia. Jossa huomataan oma syntisyys samanlaiseksi kuin toistenkin. Pettymys on syvä kun selviää, että puhdasta, harmonista ja ongelmatonta yhteisöä ei ole olemassakaan. Näistä vesistä selviäminen edellyttää paljon armon sanaa ja lähimmäisenrakkautta. Tarvitaan myös Raamatun lupausten, lain ja evankeliumin, uudelleen ymmärtämistä. Pettynyt tarvitsee kanssakulkijaksi rinnalleen kokeneen kristityn, joka saattelee raittiille lähteille. Paikkaan, jossa uudet hennot armon taimet saavat kasvaa rauhassa ja suojassa.