Näin sanoo Herra Jumala: Minä etsin itse lampaani ja pidän niistä huolen. Niin kuin paimen pitää huolta lampaistaan, kun ne ovat hajaantuneet hänen ympäriltään, niin minä huolehdin lampaistani ja haen ne turvaan kaikkialta, minne ne sumuisena ja synkkänä päivänä ovat kaikonneet. Hes. 34:11–12.
Koskettavinta ei ole se, että kadonnutta lähdetään etsimään, vaikka sekin on jo ihme sinänsä. Koskettavinta ei ole sekään, että jokaista lauman lammasta haetaan, niin kuin se olisi Paimenen ainoa. Koskettavinta on paimenen sydämen asenne hukassa ja hädässä olevaa kohtaan. Hänen rakkautensa kadonneita lampaita kohtaan, joka laittaa uhmaamaan kaikkia vastuksia ja asettumaan petojen keskelle vaaraan. Hän lähtee, koska on Rakkaus. Rakkaus, joka rakastaa yhtä kadonnutta, yhtä heikkoa. Yksi lammas ei ollut suuren vaivan arvoinen, mutta paimen halusi jokaisen omistaan kotiin. Hän etsi, kunnes löysi viimeisenkin, ja nosti hätääntyneen ja väsyneen hartioilleen ja kantoi sen turvaan. Mistään et kuule moitteen sanaa, et tuomion ääntä. Välittyy vain sydämen lempeys ja ilo löytyneestä.