Minulle tuli tämä Herran sana:
”Ihminen, esitä Israelin kansalle arvoitus, kerro sille vertaus. Sano: Näin sanoo Herra Jumala:
– Suuri kotka,
isosiipinen,
pitkäsulkainen,
höyhenpeitteinen
ja kirjava,
tuli Libanonin vuorille.
Se otti setristä latvaoksan,
taittoi sen ylimmän verson
ja vei sen kauppamiesten maahan,
laski sen kauppiaiden kaupunkiin.
Sitten kotka otti siitä maasta taimen
ja istutti sen hyvään multaan
– paikkaan, missä oli vettä
vaikka pajun kasvaa –
jotta se juurtuisi
ja siitä sukeutuisi viiniköynnös,
rehevä mutta matala puu,
joka kurkottaisi lehvänsä kotkaa kohti
ja pitäisi juurensa sen alla.
Niin siitä kasvoi viiniköynnös,
se versoi ja ojensi oksiaan.
Mutta oli toinenkin suuri kotka,
isosiipinen
ja höyhenpeitteinen.
Ja mitä tekikään viiniköynnös:
se kurkotti juurensa sitä kohti,
ojensi lehvänsä sen puoleen
saadakseen siltä vettä
enemmän kuin sai omalta maaltaan.
Ja se oli sentään istutettu
hyvään multaan
ja runsaan veden ääreen,
jotta se versoisi
ja kantaisi hedelmää,
olisi oivallinen viinipuu!
Sano: Näin sanoo Herra Jumala:
– Miten sen mahtaa käydä?
Eikö sitä kiskota juuriltaan?
Eikö siitä revitä hedelmät?
Sen vihannat lehvät kuivuvat,
koko köynnös kuivuu.
Se nousee helposti juuriltaan –
siihen ei tarvita suurtakaan voimaa,
ei paljoa väkeä.
Se on istutettu,
mutta miten sen käy?
Eikö se kuivu,
kun idän tuuli tulee?
Eikö se kuivu samassa maassa,
josta lähti kasvuun?”
”Näin sanoo Herra Jumala:
– Minä otan setrin latvasta verson,
ylhäältä puun latvuksesta
minä taitan hennon oksan
ja istutan sen vuorelle,
joka kohoaa korkeuksiin.
Minä istutan sen Israelin korkealle vuorelle,
ja se tekee oksia, tekee hedelmää
ja kasvaa mahtavaksi setripuuksi.
Sen suojassa pesivät kaikki linnut,
kaikki siivekkäät asuvat sen oksien varjossa.
Ja kaikki metsän puut tietävät silloin:
minä olen Herra.
Minä alennan korkean puun
ja korotan matalan,
minä kuivatan vihannan puun
ja teen kuivasta tuoreen ja vihannan.
Minä, Herra, olen puhunut tämän,
ja tämän minä teen.”