Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit. Hepr. 9:28.
Kristillinen usko ei ole punttisalilaji, jossa hengellistä hauista paisutetaan yhä vahvemmaksi. Usko on luottamuslaji, jossa sallitaan Jeesuksen olla Vapahtaja ja jossa itse suostutaan syntisen osaan. Sillä usko on lahjaa yhtä hyvin heikolle kuin vahvalle, onnistuneelle kuin epäonnistuneelle, varmalle kuin epäilevälle, pelokkaalle kuin rohkealle. Uskossa ratkaisee kohde, ei sen vahvuus tai uskovan omat ominaisuudet. Kun synnit on otettu ristillä pois, mitä silloin lopulta merkitsevät ailahtelevat hengelliset kokemuksemme? Mitä silloin painaa oma, kuviteltu hurskaus? Mitä silloin on väliä, miltä meidän sydämessämme sattuu tänään tuntumaan? Saamme tuntea ja kilvoitella ja kokea kuinka paljon tahansa, mutta tunteet ja kokemukset eivät voi olla koskaan pelastuksemme perusta. Pääasia on aina pääasia: Kristus on uhrattu – synti on
poissa; koko maailman synti!