Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Gal. 6:2.
Elämän vaihtelevissa hetkissä tarvitsemme toisia ihmisiä lähellemme. Erityisesti uskonystäviä, esirukoilijoita ja vierelläkulkijoita, jotka eivät lähde pois murheen kohdatessa. Tarvitsemme Jumalan armosta elävien matkakumppaneitten rakkautta ja rohkaisua. Kokoonnumme seurakuntana yhteen ollaksemme lähellä Jumalaa ja toisiamme. Pyrimme itse olemaan ahdinkoon joutuneille korvina, suina ja käsinä. Jumalan lasten yhteyttä – paremmin: ykseyttä – ei tule koskaan aliarvioida, se on väkevä voima matkallamme. Vanha arkkivirsi kuvaa hauskasti: ”Tässä toistansa hoitaa, / jos väsymys voittaa, / kun anoopi: ’Auta, jo jäin!’ // Näillä Siionin retkil´ / ja valmistushetkil´ / saa elää ja ihastua muistakin viel´, / jotka kulkevat samalla tiel´.” (5k,251.)