Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani. Minä en tee tyhjäksi Jumalan armoa; jos näet vanhurskaus saadaan lakia noudattamalla, silloin Kristus on kuollut turhaan. Gal. 2:19–21.
Jumalan sana kohtaa meidät lakina ja evankeliumina. Laki kertoo, kuinka meidän tulee elää suhteessa Jumalaan ja lähimmäisiimme, missä kulkevat oikean ja väärän rajat uskossa ja elämässä. Laki on peili, joka osoittaa meidät syntisiksi, armoa tarvitseviksi, ja se ajaa meitä Kristuksen luokse. Mutta laki ei pelasta, vaan tappaa. Evankeliumi taas osoittaa Kristukseen. Se lupaa ja antaa, julistaa sovitusta kaikkien syntiemme ja heikkouksiemme yli. Evankeliumi ei vaadi eikä purista, vaan vapauttaa, tekee eläväksi. Mitä syvemmin näemme omat syntimme ja syyllisyytemme, sitä
enemmän me tarvitsemme armoa. Mitä enemmän saamme anteeksi, sitä enemmän me rakastamme. Armon kohtaaminen luo meihin armollisen mielen itseämme ja toisia kohtaan. Näin Kristus elää meissä ja me elämme vapaina lapsina uskoen Jumalan Poikaan.