Minä luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä, myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä. Minulla on täysi syy ajatella teistä kaikista näin, sillä te olette minun sydämessäni, ja olenpa vankilassa tai puolustamassa ja vahvistamassa evankeliumia, te kaikki olette osallisia samasta armosta kuin minä. Fil. 1:6–7.
Uskon alkuun kuuluu, että se liikkuu ahdistuksen ja ilon maisemissa, kokemusten tarkkailussa, heikkouden ja voiman kysymyksissä. Usko, tullakseen kestäväksi, hakeutuu kuitenkin hyvissä ajoin synnin ja armon maisemiin. Sieltä löytyy kestävä pohja, joka ei kaadu myrskyjen ja rajuilmojen saapuessa. Pyhä Henki, joka ”lähtee Isästä ja Pojasta”, ohjaa kristityt aina Jeesuksen luokse. Pojassa on elämä ja vain hänessä. Hän ja vain hän on tie Isän luo. Jos Pyhän Hengen työ erotetaan Jeesuksen sanoista, teoista ja rististä, vie tie väistämättä väärään suuntaan. Se johtaa luottamaan ihmiseen ja hengellisiin kokemuksiin. Ja aina se vie uskonnollisuuteen, jossa ei ole evankeliumia eikä omantunnon vapautta, vaan ainoastaan lakia ja tekoja. Kirkas evankeliumi pitää osallisena armosta, josta myös Paavali eli.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen