Ahavajoen rannalla määräsin pidettäväksi paaston ja kehotin kaikkia nöyrtymään Jumalan edessä ja rukoilemaan, että pääsisimme lapsinemme, karjoinemme ja tavaroinemme onnellisesti perille. En voinut mennä pyytämään kuninkaalta aseellista saattoväkeä ja ratsumiehiä suojaksi vihollisia vastaan, sillä olimme sanoneet hänelle: ”Meidän Jumalamme suojaa ja auttaa kaikkia, jotka palvelevat häntä, mutta jokaista, joka hylkää hänet, kohtaa hänen ankara vihansa.” Niin me paastosimme ja pyysimme apua Jumalalta, ja hän kuuli meidän rukouksemme.