Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti. Dan. 12:3.
Jumala itse kutsuu omiaan ahdistusten tielle, oppimaan sielun pimeästä yöstä ja armon avaruudesta. Hän kutsuu erämaan oppiin lähettääkseen jälleen ahtaalle joutuneen rinnalle. Kenen luokse lyhyemmäksi, kenen pidemmäksi aikaa. Hyvin usein Jumala lohduttaa näiden rinnalla kulkijoiden välityksellä, vaikka syvin lohdutus kristitylle on aina evankeliumin vapaudessa. Kallis hunajan pisara opettaa: ”Evankeliumin summa on siinä, että otetaan vastaan ainoastaan Kristuksen vanhurskaus ja pelastus yksin hänen veressään. Kun sielu velvollisuuksiaan täyt täessään ja kaikissa ahdistuksissaan voi sanoa: ’Kristus, yksin Kristus, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi, lunastukseksi (1. Kor. 1: 30), eivät minun nöyrtymiseni, eivät tekoni eivätkä armonkokemukseni’, silloin on sielu päässyt sinne, missä aallot eivät sitä tavoita.”