Tekijä: tapani58

Laulakaa Herralle uusi laulu!
Hän on tehnyt ihmeellisiä tekoja.
Hänen oikea kätensä,
hänen pyhä voimansa on tuonut voiton.
Herra näytti, että hän on meidän pelastajamme,
hän osoitti vanhurskautensa kansojen nähden.
Hän muisti Israelin kansaa,
osoitti jälleen laupeutensa ja uskollisuutensa.
Maan ääretkin saivat tietää,
että Jumalamme pelasti meidät.
Maa, kohota Herralle riemuhuuto!
Iloitkaa ja riemuitkaa, laulakaa ja soittakaa!
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?” Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’” Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole. Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.” Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

Herra Jumala sanoi käärmeelle:

– Koska tämän teit, olet kirottu.
Toisin kuin muut eläimet,
karja ja pedot,
sinun on madeltava vatsallasi
ja syötävä maan tomua
niin kauan kuin elät.
Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille
ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:
ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,
ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

Naiselle hän sanoi:

– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,
ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.
Kuitenkin tunnet halua mieheesi,
ja hän pitää sinua vallassaan.

Ja miehelle hän sanoi:

– Koska teit niin kuin vaimosi sanoi
ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,
niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.
Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi
niin kauan kuin elät.
Maa kasvaa sinulle
orjantappuraa ja ohdaketta,
mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,
kunnes tulet maaksi jälleen,
sillä siitä sinut on otettu.
Maan tomua sinä olet,
maan tomuun sinä palaat.

Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti. Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.

Sitten Herra Jumala sanoi: ”Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!” Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.

Sinä päivänä
Iisain juurivesa kohoaa merkkiviirinä kansoille.
Hänen luokseen pyrkivät kaikki kansat,
hänen asuinsijaansa ympäröi kunnian hohde.

Jumala sanoi vielä Abrahamille: ”Vaimoasi Saraita älä enää kutsu Saraiksi, vaan hänen nimensä olkoon Saara. Minä siunaan häntä ja annan hänen synnyttää sinulle pojan. Minä siunaan häntä: monet kansakunnat saavat hänestä alkunsa, ja hänestä polveutuu kansojen kuninkaita.” Abraham heittäytyi kasvoilleen, mutta naurahti, sillä hän ajatteli: ”Voiko satavuotiaalle miehelle muka syntyä lapsia, ja voisiko Saara, joka on yhdeksänkymmenen, vielä synnyttää?” Ja Abraham sanoi Jumalalle: ”Kunpa Ismael saisi elää sinun huolenpitosi alaisena!” Jumala sanoi: ”Vaimosi Saara synnyttää sinulle pojan, ja sinun tulee antaa hänelle nimeksi Iisak. Minä pidän voimassa liiton myös hänen kanssaan, ja se pysyy ikuisesti voimassa hänen jälkeläistensäkin kanssa. Ja minä toteutan myös sen, mitä pyysit Ismaelin puolesta. Minä siunaan häntä, teen hänet hedelmälliseksi ja annan hänelle suuren joukon jälkeläisiä. Hänestä tulee kahdentoista ruhtinaan isä, ja minä teen hänestä suuren kansan. Mutta minun liittoni jatkuu Iisakin kanssa, jonka Saara synnyttää ensi vuonna tähän aikaan.”

Sanottuaan tämän kaiken Abrahamille Jumala kohosi hänen luotaan pois.

– Kiittäkää Herraa, huutakaa avuksi hänen nimeään,
kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!
Laulakaa hänelle, ylistäkää häntä,
kertokaa hänen ihmetöistään.
Ylistäkää hänen pyhää nimeään.
Iloitkoot kaikki, jotka etsivät Herraa!
Turvautukaa Herraan ja hänen voimaansa,
etsikää aina hänen kasvojaan.
Muistakaa aina hänen ihmetyönsä,
hänen suuret tekonsa ja hänen tuomionsa,
te Israelin, hänen palvelijansa, jälkeläiset,
te Jaakobin pojat, jotka hän on valinnut.
Hän on Herra, meidän Jumalamme,
hänen valtansa ulottuu yli koko maanpiirin.
Muistakaa aina hänen liittonsa,
tuhansille sukupolville annettu lupaus,
liitto, jonka hän teki Abrahamin kanssa,
vala, jonka hän vannoi Iisakille.
Hän vahvisti sen ohjeeksi Jaakobille,
teki Israelin kanssa ikuisen liiton.

Nouse korkealle vuorelle, Siion,
ilosanoman tuoja!
Korota äänesi, Jerusalem,
ilosanoman saattaja!
Korota äänesi, älä pelkää!
Julista Juudan kaupungeille:
– Teidän Jumalanne tulee!

Itse Herra tulee suuressa voimassaan,
hän hallitsee vahvalla kädellään.
Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa,
johdattaa laumaa, jonka on omakseen hankkinut,
paimenen lailla hän kaitsee sitä,
omin käsin hän kokoaa sen yhteen.
Karitsoita hän kantaa sylissään,
emolampaita hän ohjailee eteenpäin.

Näin sanoo Herra:

Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret,
antakaa pelastaa itsenne,
sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.
Minä olen vannonut itseni kautta,
minun suuni on lausunut tämän totuuden,
peruuttamattoman sanan:
– Minun edessäni on notkistuva jokainen polvi,
jokainen suu on vannova minun nimeeni!
Näin minusta sanotaan:
– Vain Herralla on voima,
hän tekee pelastuksen tekoja.

Häveten tulevat Herran luokse
kaikki ne, jotka ovat hehkuneet vihaa häntä vastaan.
Herran avulla
koko Israelin heimo saa pelastuksen,
ja se ylistää itseään onnelliseksi.

Kantaen itse ristiään hän kulki kaupungin ulkopuolelle paikkaan, jota kutsutaan Pääkallonpaikaksi, heprean kielellä Golgata. Siellä sotilaat ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja kaksi muuta hänen kanssaan, yhden kummallekin puolelle ja Jeesuksen heidän keskelleen. Pilatus oli kirjoituttanut taulun, joka kiinnitettiin ristiin. Siinä oli sanat: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas.” Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, missä Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Teksti oli kirjoitettu hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: ”Älä kirjoita: ’Juutalaisten kuningas.’ Kirjoita, että hän on sanonut: ’Minä olen juutalaisten kuningas.’” Pilatus vastasi: ”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin.”

Onko laki siis ristiriidassa Jumalan lupausten kanssa? Ei toki! Jos olisi annettu laki, joka pystyy tekemään eläväksi, silloin vanhurskaus todella perustuisi lain noudattamiseen. Pyhä kirjoitus on kaiken sulkenut synnin vankilaan sitä varten, että se, mitä on luvattu, annettaisiin niille, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen. Mutta ennen kuin uskon aika tuli, me jouduimme olemaan lain vartioimina ja sen vankeina, kunnes usko ilmestyisi.

Opetuslapset kysyivät Jeesukselta: ”Eivätkö lainopettajat sano, että Elian pitää tulla ensin?” ”Elia tuleekin ensin”, hän vastasi, ”ja panee kaiken taas kohdalleen. Mutta miksi sitten on kirjoitettu, että Ihmisen Poika joutuu paljon kärsimään ja kokemaan halveksuntaa? Kuulkaa, mitä sanon: Elia on jo tullut! Ihmiset vain tekivät hänelle mitä tahtoivat, niin kuin hänestä on kirjoitettu.”