Kahden vuoden kuluttua kuningas lähetti Juudean kaupunkeihin virkamiehen, jonka oli määrä johtaa veronkantoa, ja tämä saapui Jerusalemiin vahva sotajoukko mukanaan. Hän puhui kaupunkilaisille rauhasta ja sovinnosta, ja nämä uskoivat häntä, mutta hänellä oli petos mielessään. Äkkiarvaamatta hän hyökkäsi kaupungin kimppuun, löi israelilaiset ja tappoi heitä suurin joukoin. Hän ryösti ja poltti kaupungin ja repi maahan sen talot ja ympärysmuurit. Naiset ja lapset vangittiin ja vietiin pois, ja karja jaettiin sotaväelle.
Uudet vallanpitäjät rakensivat Daavidin kaupungin ympärille korkean ja paksun muurin, jossa oli vankat tornit, ja näin tästä alueesta tuli heidän linnoituksensa, Akra. Sinne he asettivat syntistä väkeä, Jumalan laista piittaamattomia miehiä, ja nämä linnoittautuivat sinne lujasti. Linnoitukseen varattiin aseita ja muonavaroja, ja myös Jerusalemista otettu ryöstösaalis koottiin sinne. Tuosta väestä tuli kaupungille ainainen uhka.
Tuo paikka oli kuin paha juonittelija,
joka alituisesti väijyi temppeliä ja aiheutti hajaannusta Israelissa.
Temppelin ympärillä vuodatettiin viattomien verta,
ja näin pyhäkkö saastui.
Jerusalemin asukkaat joutuivat pakenemaan,
ja niin kaupungista tuli muukalaisten asuinsija.
Heidän jälkeläisilleen se kävi vieraaksi,
omat lapset olivat sen hylänneet.
Sen temppelissä oli autiota kuin aavikolla,
sen juhlat muuttuivat murheeksi,
sen sapattien tilalle tuli häpeä,
sen kunnia katosi tyhjiin.
Kirkkaus oli täyttänyt sen
nyt se oli täynnä häpeää.
Se suistui korkeuksistaan
ja vajosi murheeseen.
