Tekijä: tapani58

He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun, ja heillä on oleva paikkansa niiden joukossa, jotka Jumala on pyhittänyt. Apt. 26:18.

Uskomalla Jeesukseen saadaan synnit anteeksi. Häntä avuksi huutamalla pelastutaan, vaikka Herra ei ilmestyisikään näkyvästi ja tuntuvasti, niin kuin Paavalille Damaskoksen tiellä. Kohdatessamme Vapahtajan katseemme kääntyy ensin oman sydämen ahdingoista uskoon, jonka Jumala on lahjoittanut. Myöhemmin, pikku hiljaa, katse kääntyy omasta uskosta Kristukseen. Silloin päästään tukevalle kalliolle. Ristiinnaulittu Jeesus on luja perusta, joka kestää silloin, kun kaikki pettää. Ristillä sinunkin syntisi heitettiin meren syvyyteen, eikä kukaan niitä voi sieltä enää nostaa sinua syyttämään. Kun ne on kerran Vapahtajalle jätetty, ne ovat sinne myös jääneet. Olet sitten varma pelastuksestasi tai epäröivä. On sinulla anteeksiantamuksen lämpimiä tunteita tai ei.

---

Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapsen

Älä yhtään pelkää sitä, mitä joudut kärsimään. Ilm. 2:10.

Risti on taakka, joka tuntuu tukahduttavalta. Joka painaa kuin poikkipuu harteilla, eikä näytä olevan ketään, joka sitä kanssamme kantaisi. Risti on erämaa, synti, kipu tai häpeä. Risti on alamittaisuutta, ahdistusta tai sairautta. Risti on kuoleman kohtaamista. Risti on pilkkaa tai katkeruutta. Uskon puutetta tai jatkuvaa janoa. Ristillä on monta nimeä, mutta aina se on painoa, joka laittaa kumaraan, ja pimeyttä, joka pyrkii peittämään tulevaisuuden ja toivon. Herramme Jeesus on onneksi suuri ristinkantaja. Se tarkoittaa sitä, että kun olemme oman ristimme alla, on hän siellä meidän kanssamme. Kun kannamme taakkaamme, kantaa hän sitä meidän kanssamme. Kun pelkäämme tulevaa, hän sanoo antavansa meille tulevaisuuden ja toivon. Kun olemme langenneet syntiin, hän näyttää haavoitettuja käsiään ja puhuu lempeästi syntiemme sovituksesta.

Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. Sinulla ei saa olla muita jumalia. 2. Moos. 20:2–3.

Kun Jumala sanoo ensimmäisessä käskyssä olevansa Jumalamme ja että meillä ei saa olla muita jumalia, se tarkoittaa kahta asiaa. Ensinnä tietysti kieltoa siitä, että Jumalan paikkaa ei saa elämässämme ottaa mikään tai kukaan muu. Toisaalta käsky vakuuttaa myös siitä, että Jumala tahtoo todella olla meidän Jumalamme eli hän, johon me voimme sydämestämme turvata ja luottaa. Elämän muutoskohdissa huomaamme, että luottamus ei ole turhaa. Onko sinulla nyt luottamus siihen, että kaikesta pidetään huolta ja asiat asettuvat kohdalleen? Sen, että sinua odottaa edeltä käsin suunniteltu tehtävä ja saat kaiken, mitä tarvitset, voidaksesi täyttää tehtäväsi. Ihmissilmin nähden se saattaa olla suurta tai pientä tai jotakin siltä väliltä. Tärkeintä kuitenkin on, että se, miksi sinut kutsutaan uuteen, saa toteutua.

Ne, jotka Jumala on edeltä määrännyt, hän on myös kutsunut; ne, jotka hän on kutsunut, hän on myös tehnyt vanhurskaiksi. Room. 8:30.

Onhan sitä vaikea uskoa, että Jeesus oli Jumalan Poika. Siinä mielessä epäileviä ihmisiä voi hyvin ymmärtää. Asian uskominen on tarkkaan ottaen ihmiselle täysin mahdotonta. Lutherin katekismus opettaa: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä, vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta, valistanut minua lahjoillaan, pyhittänyt ja varjellut minua oikeassa uskossa; niin kuin hän koko kristikuntaa maan päällä kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksessa Kristuksessa varjelee ainoassa oikeassa uskossa; jossa kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän.” Usko on Jumalan lahja ja Pyhän Hengen työ. Katekismus sanoo perään vielä oman aamenensa: ”Tämä on varmasti totta.”

Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. Apt. 13:48.

Me voimme tehdä kaikki oikeat liikkeet, toimia viisaasti ja uskoa suuria, mutta uskoon tulevat vain ne, jotka Jumala kutsuu ja joille hän uskon lahjoittaa. Tuuli puhaltaa siellä, missä tahtoo. Herra sanoo Paavalille samansuuntaisesti myöhemminkin: ”Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani” (Apt. 18:10). Eli monet pakanatkin olivat Herran valittua kansaa, vaikka he eivät tienneet sitä vielä itsekään. Herra tietää, kenet hän kasteen ja uskon kautta kutsuu seurakuntaansa. Meidän tehtävämme on pitää evankeliumia saatavilla ja viedä Kristus tuntemattomille, mutta Jumalan edeltä tuntemille Herran kansan jäsenille (Room. 8:29). Pidämme esillä elämän sanaa ja opetamme sitä niin hyvin kuin ikinä kykenemme. Hedelmä on puolestaan kokonaan Jumalan asia.

Me voimme tehdä kaikki oikeat liikkeet, toimia viisaasti ja uskoa suuria, mutta uskoon tulevat vain ne, jotka Jumala kutsuu ja joille hän uskon lahjoittaa. Tuuli puhaltaa siellä, missä tahtoo. Herra sanoo Paavalille samansuuntaisesti myöhemminkin: ”Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani” (Apt. 18:10). Eli monet pakanatkin olivat Herran valittua kansaa, vaikka he eivät tienneet sitä vielä itsekään. Herra tietää, kenet hän kasteen ja uskon kautta kutsuu seurakuntaansa. Meidän tehtävämme on pitää evankeliumia saatavilla ja viedä Kristus tuntemattomille, mutta Jumalan edeltä tuntemille Herran kansan jäsenille (Room. 8:29). Pidämme esillä elämän sanaa ja opetamme sitä niin hyvin kuin ikinä kykenemme. Hedelmä on puolestaan kokonaan Jumalan asia.

Tämän kuullessaan pakanat iloitsivat ja ylistivät Herran sanaa, ja kaikki ne, jotka oli säädetty iankaikkiseen elämään, tulivat uskoon. Apt. 13:48.

Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut. Joh. 4:10.

Syntiinlankeemuksen jälkeen epäusko on ihmisen luonnollinen tila. Tähän tilaan Jeesuksen pitää sanan
ja sakramenttien kautta murtautua ja muuttaa epäusko uskoksi. Ihminen voi kääntää Jeesukselle selkänsä ja kieltäytyä uskomasta. Toisaalta se, joka uskoo, saa uskonsa Jumalan lahjana. Onneksi Jeesus mielellään sen lahjan antaa jokaiselle kaipaavalle. Jos maallinen isä osaa antaa parasta lapselleen, eikö Jeesus antaisi Pyhää Henkeä sille, joka sitä anoo. Kasteessa meidät puetaan Kristukseen ja oksastetaan Jumalan lapsiksi. Uskossa saamme omistaa anteeksiantamuksen sanoman omaksemme ja toivossa odotamme taivasta, joka pian on meidän. Vaatimattomiksi ei voi taivaan lahjoja kutsua.

Anna armosi lohdukseni, niin kuin olet palvelijallesi luvannut. Ps. 119:76.

Lisää siihen jotain omaasi, ja armo ei ole enää armoa, vaan ansiota. Jumalan armo ei todellakaan ole tästä maailmasta. Se ei kysele, kenet se kohtaa. Sille on aivan sama, mitkä ovat elämänolosuhteet. Armo nostaa jaloilleen murtuneen. Armo koskettaa ihmistä, joka ei osaa sitä odottaa. Armo tulee todellisimmaksi silloin, kun sitä vähiten ansaitsee. Armo ei jätä kunniaa ihmiselle. Ei kauneudelle, ei onnelliselle mielelle, ei onnistumiselle, ei hurskaudelle, ei kilvoittelulle, ei uskon suuruudelle. Armo ei suostu ansaittavaksi, ainoastaan vastaanotettavaksi. Armo laskeutuu meidän allemme, kietoutuu ympärille, asettuu suojaksi päällemme, nostaa syliinsä. Se puhdistaa haavoja, pesee syntejä, lievittää kipuja, antaa jokaiselle ihmiselle arvon, jollaista tämä ei tiennyt olevan olemassakaan. Armo on sidottu Jeesuksen ristiin, sovintoon Jumalan kanssa.