Tekijä: tapani58

Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Matt. 6:12.

Synti on ehdotonta, ja synnin määrittelee Jumalan sana, ei meidän mielipiteemme. Me emme saa tehdä synneistä ehdonvallan asioita eikä ehdonvallan asioista syntiä. Jos synti laimennetaan, ei ole enää armoakaan eikä pian koko kristinuskoa. Sillä kuka muu tarvitsee Vapahtajaa tai sovitusta ja puhdistusta synneistä kuin syntinen? Meitä ohjataan rukoilemaan syntejä anteeksi toistuvasti, sillä me emme niistä vapaudu ennen taivasta, päinvastoin. Jumalan sanan alla vaeltaessamme me osoittaudumme yhä syvemmin syntisiksi. Ja armosta tulee aina vain ihanampi lääke. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:8–9), opettaa vanha Johannes.

Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Matt. 6:12.

Synti on ehdotonta, ja synnin määrittelee Jumalan sana, ei meidän mielipiteemme. Me emme saa tehdä synneistä ehdonvallan asioita eikä ehdonvallan asioista syntiä. Jos synti laimennetaan, ei ole enää armoakaan eikä pian koko kristinuskoa. Sillä kuka muu tarvitsee Vapahtajaa tai sovitusta ja puhdistusta synneistä kuin syntinen? Meitä ohjataan rukoilemaan syntejä anteeksi toistuvasti, sillä me emme niistä vapaudu ennen taivasta, päinvastoin. Jumalan sanan alla vaeltaessamme me osoittaudumme yhä syvemmin syntisiksi. Ja armosta tulee aina vain ihanampi lääke. ”Jos väitämme, ettemme ole syntisiä, me petämme itseämme eikä totuus ole meissä. Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä” (1. Joh. 1:8–9), opettaa vanha Johannes.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef. 2:8–10.

Hyviä tekoja saa tehdä niin paljon kuin ehtii, siihen Jumalan sana meitä kehottaa ja Pyhä Henki ohjaa. Syyn hyvien tekojen tekemiseen pitää silti olla oikea. On varottava tekemästä hyvää oman kunnian saamiseksi tai pelastuksen varmistamiseksi. Kunnian keräämistä ihmisiltä ei pidä ainoastaan välttää, vaan suorastaan ”varoa” (Matt. 6). Kyseessä on vakava asia. Oman kunnian etsiminen hengellisissä asioissa vie kunnian häneltä, jolle se todellisuudessa kuuluu. Oman kunnian tavoittelu on hengellistä ylpeyttä, ja hengellinen ylpeys on taudeista kavalin, sillä se johtaa aina vihollisuuteen toisten ihmisten ja Jumalan kanssa. Olemme sille vain yleensä täysin sokeita. C.S. Lewis kuvasi ylpeyttä kaikkien syntien äidiksi, sillä ylpeys saa aikaan kilpailua ja vertailua. Mistä kilpailu puuttuu, siellä ei ole ylpeyttäkään.

Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef. 2:8–10.

Hyviä tekoja saa tehdä niin paljon kuin ehtii, siihen Jumalan sana meitä kehottaa ja Pyhä Henki ohjaa. Syyn hyvien tekojen tekemiseen pitää silti olla oikea. On varottava tekemästä hyvää oman kunnian saamiseksi tai pelastuksen varmistamiseksi. Kunnian keräämistä ihmisiltä ei pidä ainoastaan välttää, vaan suorastaan ”varoa” (Matt. 6). Kyseessä on vakava asia. Oman kunnian etsiminen hengellisissä asioissa vie kunnian häneltä, jolle se todellisuudessa kuuluu. Oman kunnian tavoittelu on hengellistä ylpeyttä, ja hengellinen ylpeys on taudeista kavalin, sillä se johtaa aina vihollisuuteen toisten ihmisten ja Jumalan kanssa. Olemme sille vain yleensä täysin sokeita. C.S. Lewis kuvasi ylpeyttä kaikkien syntien äidiksi, sillä ylpeys saa aikaan kilpailua ja vertailua. Mistä kilpailu puuttuu, siellä ei ole ylpeyttäkään.

– Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. – Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jes. 1:18.

Jaksaisitko sinä oman elämäsi kipeyden, syntisyytesi näkemisen tai muiden suurten kysymystesi keskellä uskoa, että Jeesus rakastaa sinua pyyteettömästi, ehdottomasti ja kokonaisvaltaisesti? Että hän katsoo sinua laupeutensa silmin, kyselemättä, miten hyvin olet uskonelämässäsi onnistunut? Jaksaisitko uskoa, että olet kaikkinesi hänen rakas lapsensa, jota kukaan ei voi hänen käsistään riistää? Jaksaisitko vielä uskoa senkin, että kaikella kipeällä, joka on melkein jättänyt sinut tielle, on ollut salattu merkityksensä, vaikka sitä olisi nyt täysin mahdoton ymmärtää? Jos sinua painavat synnit, niin uskaltaisitko käydä hänen kanssaan jumalallista oikeutta? Se on jotakin muuta kuin inhimillinen oikeus tai ”silmä silmästä” -uskonnollisuus. Siinä synti vaihdetaan armoon, ilman pienintäkään maksua tai laskua. Verenpunaiset synnit tulevat taivaallisessa oikeudessa valkeiksi kuin lumi.

Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme – vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli – hän olkoon kirottu. Gal. 1:8.

Väärä hengellisyys siirtää uskon keskipisteen näkymättömästä näkyvään ja ulkopuolellamme olevasta Jumalasta kokemusmaailmaamme. Kun armeijassa ammutaan maaliin ja tähtäin on vinossa, osuu koko ammusrypäs väärään kohtaan. Uskon tähtäimen ollessa oikeassa kohdassa se vaikuttaa koko uskonelämään ja varjelee evankeliumin vapauden. Kristillisen uskon keskipiste on aina Herramme Jeesus Kristus ja hänen tekonsa, ei meidän kokemuksemme hänestä. Siksi kohtaamme Herramme ennen kaikkea todellisuusmaailmassa, emme tunnemaailmassa. Jumala varjelee
uskoamme määrittelemällä varmat kohtaamispaikat kanssaan, Jumalan sanan, kasteen ja ehtoollisen. Niissä kohtaamme aina elävän Jumalan, kokemuksistamme emme voi olla koskaan täysin varmoja.

Silloin Jeesus sanoi heille: ”Kuninkaat hallitsevat herroina kansojaan, ja vallanpitäjät vaativat, että heitä kutsutaan hyväntekijöiksi. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin, ja joka on johtaja, olkoon kuin palvelija.” Luuk. 22:25–26.

Sana sitoo meidät Kristukseen. Epäterve hengellisyys ihmisiin. Tällöin johtajaa tai hänen opetustaan ei saa arvioida, saati arvostella. Hän kantaa oikeassa olemisen erehtymätöntä viittaa. Jos joku kyseenalaistaa hänen asemansa tai opetuksensa, laitetaan arvostelija nopeasti ruotuun tai ajetaan pois. Manipuloiva johtaja käyttää valtaa taitavasti nostamalla jonkun yhtä yllättäen jalustalle kuin pudottamalla toisen sieltä alas. Joku saattaa olla kohtuuttoman ylistyksen kohteena, ja hetken kuluttua hänet ohitetaan kertomatta miksi. Itseensä sitova johtaja omaa usein herkän tunneälyn, jota hän käyttää väärin. Hän käsittelee seuraajiensa heikkoja kohtia taitavasti. Väärää vallankäyttöä on
vaikea ulkopuolisten havaita. Irtautuminen tällaisesta yhteisöstä on kivulias prosessi, josta selviäminen vaatii paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja armoa.

Jätin sinut Kreetaan sitä varten, että järjestäisit siellä kaiken, mikä vielä oli järjestämättä, ja asettaisit jokaiseen kaupunkiin vanhimmat niiden ohjeiden mukaan, jotka annoin sinulle. Seurakunnan vanhimman tulee olla nuhteeton ja yhden vaimon mies, ja hänen lastensa tulee olla uskovia, ei hillittömän eikä kurittoman maineessa. Seurakunnan kaitsijan täytyy näet olla nuhteeton, koska hän hoitaa Jumalan hänelle uskomaa tehtävää. Tit. 1:5–7.

Paavalin kirjeistä kolmea kutsutaan paimenkirjeiksi. Hän kirjoitti ne lähimmille apulaisilleen Timoteukselle ja Titukselle. Keskeisenä teemana niissä ovat ohjeet paimenviran järjestämiseksi ja hoitamiseksi, siitä nimitys. Timoteus ja Titus lähetettiin järjestämään seurakuntien hoito siten, että niihin asetettiin vanhimpia eli presbyteerejä, joita kutsuttiin myös johtajiksi tai piispoiksi, ja seurakuntapalvelijoita eli diakoneja. Myös leskille osoitettiin seurakunnallisia tehtäviä. Apostolisen opetuksen ja sanoman edellytettiin säilyvän tarkasti sellaisenaan ja asian valvominen annettiin paimenille. Seurakuntien johtajiksi valittiin sopivat miehet ja heidät asetettiin tarkkaan harkiten virkoihinsa. Seurakuntien hoitaminen ei ollut alussakaan villiä ja vapaata, vaan niissä vallitsi järjestys, joka on Jumalan tahdon mukaista. ”Jumala on järjestyksen Jumala.”

Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. 2. Kor. 12:9.

Sairauden koskettaessa, lankeemuksen kohdatessa tai elämän epäonnistumisissa saatamme pelätä joutuneemme armon ulkopuolelle. Kristityn kun tulisi olla tällaisten asioiden yläpuolella. Uudella vakavuudella aloitamme kilvoittelun, teemme vakaita päätöksiä. Kuitenkin arki palaa pian ongelmineen, oma voima ei kauaksi kantanut. Kuinka paljon meitä uupuneita kristittyjä veljiä ja sisaria onkaan, taivas yksin tietää! Nyt Jeesus tulee luoksemme ja sanoo: armo riittää. Voima onkin heikkoudessa, ei luulotellussa vahvuudessani. Kallis hunajan pisara opettaa lempeästi samaa: ”Jos olet nähnyt Kristuksen, olet nähnyt hänessä kallion, joka on korkeampi omaa vanhurskautta, saatanaa ja syntiä. Tämä kallio seuraa sinua ja siitä pisaroi alati hunajaa ja armoa sinun ravinnoksesi.” Heikko kristitty, olet suojassa Jeesuksen haavoitettujen käsien alla jokaisena päivänäsi, myös sinä kaikkein vaikeimpana

Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana? Ps. 10:1.

Kristilliseksi hyveeksi lasketaan itsensä hillitseminen. Sitä se onkin oikein ymmärrettynä. Mutta silloin kun sydän on vereslihalla ja huutaa kysymyksiä, jopa syytöksiä Jumalaa kohtaan: miksi sallit, miksi olet niin kaukana, miksi et auta uskomaan vahvemmin tai elämään paremmin, miksi olet niin hiljaa, on rehellistä tuoda nuo tunnot Jumalalle sellaisina kuin ne ovat. Jobia Jumala kehui rehellisyydestä, kun tämä kyseenalaisti Jumalan toiminnan. Jobin ystäviä, jotka puolustelivat Jumalaa, hän sen sijaan moitti. Psalmeissa puretaan ihmisen kokemuksia sellaisina kuin ne ovat,
peittelemättä. Tunteehan Jumala meidän sydämemme. Mitä me häneltä voisimme peittää? Saamme rohkaista
toisiamme kysymään Herraltamme rehellisesti ja avoimesti ”miksi” ja ottamaan myös vastaukset vastaan, jos sellaisia annetaan