Tekijä: tapani58

Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Apt. 2:38.

Kaste sisältää sekä syntien anteeksisaamisen että Pyhän Hengen lahjan – yhdessä. Apostolien tekojen keskeisen kohdan mukaan syntejä ei puhdisteta ponnistelemalla, että Henki voitaisiin ottaa vastaan kelvolliseen sydämeen. Sen sijaan Jumala lupaa poistaa synnit kasteen vedellä ja siinä yhteydessä antaa Hengen pyhittävän lahjan. Sama ilmenee Paavalin ohjeessa liittyen kääntymiseen: ”Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.” (Apt. 22:16.) Synnistä puhdistaminen, kuten Hengen saaminenkin, on Jumalan työtä ja siten Jumalan lahja. On suurta armoa, että pelastus perustuu Jumalan tekoihin meidän puolestamme eikä meidän tekoihimme hänen puolestaan. Meidän ei tarvitse siten keskittyä sydämemme puhtauden mittaamiseen, vaan Herran armotekoihin syntisen puolesta.

Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. Apt. 2:38.

Kaste sisältää sekä syntien anteeksisaamisen että Pyhän Hengen lahjan – yhdessä. Apostolien tekojen keskeisen kohdan mukaan syntejä ei puhdisteta ponnistelemalla, että Henki voitaisiin ottaa vastaan kelvolliseen sydämeen. Sen sijaan Jumala lupaa poistaa synnit kasteen vedellä ja siinä yhteydessä antaa Hengen pyhittävän lahjan. Sama ilmenee Paavalin ohjeessa liittyen kääntymiseen: ”Älä vitkastele. Huuda avuksi hänen nimeään, nouse ja anna kastaa itsesi, anna pestä syntisi pois.” (Apt. 22:16.) Synnistä puhdistaminen, kuten Hengen saaminenkin, on Jumalan työtä ja siten Jumalan lahja. On suurta armoa, että pelastus perustuu Jumalan tekoihin meidän puolestamme eikä meidän tekoihimme hänen puolestaan. Meidän ei tarvitse siten keskittyä sydämemme puhtauden mittaamiseen, vaan Herran armotekoihin syntisen puolesta.

Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2. Tess. 2:11–12.

Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskonnollisen sekavuuden ja eksytysten keskeltä enää raitista ja elävää uskoa? Onko niitä, jotka pitivät kaiken keskellä hänen sanansa eivätkä kiellä hänen nimeään? Niitä, jotka eivät lähde mukaan hurskaisiin harhoihin ja sielunvihollisen valheisiin, vaan pysyvät yksinkertaisessa raamatullisuudessa? Jeesus rohkaisi omiaan sanomalla, että loppuun saakka tulee olemaan hänen pieni laumansa, jolle hän antaa valtakunnan (Luuk. 12:32). Lauma, joka pitäytyy evankeliumin yksinkertaisuuteen ja suostuu kantamaan ristiään ja seuraamaan Herraa. Ristin kantamiseen kätkeytyy siunaus. Joka siitä kieltäytyy, ei lopulta kestä. Risti on aidon kirkon tuntomerkki. Sen kantamisessa meidän tulee osoittautua opetuslapsiksi.

Siksi Jumala lähettää rajun eksytyksen, jotta he uskoisivat valheeseen, ja niin saavat tuomionsa kaikki ne, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat valinneet vääryyden. 2. Tess. 2:11–12.

Kun Ihmisen Poika tulee, löytääkö hän uskonnollisen sekavuuden ja eksytysten keskeltä enää raitista ja elävää uskoa? Onko niitä, jotka pitivät kaiken keskellä hänen sanansa eivätkä kiellä hänen nimeään? Niitä, jotka eivät lähde mukaan hurskaisiin harhoihin ja sielunvihollisen valheisiin, vaan pysyvät yksinkertaisessa raamatullisuudessa? Jeesus rohkaisi omiaan sanomalla, että loppuun saakka tulee olemaan hänen pieni laumansa, jolle hän antaa valtakunnan (Luuk. 12:32). Lauma, joka pitäytyy evankeliumin yksinkertaisuuteen ja suostuu kantamaan ristiään ja seuraamaan Herraa. Ristin kantamiseen kätkeytyy siunaus. Joka siitä kieltäytyy, ei lopulta kestä. Risti on aidon kirkon tuntomerkki. Sen kantamisessa meidän tulee osoittautua opetuslapsiksi.

Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. 1. Kor. 1:18.

Juutalaiset kaipaavat todisteita ihmeiden muodossa ja kreikkalaiset kuulemalla viisaita. Mutta Paavali saarnaa ristiinnaulittua Kristusta. Puhe rististä kelpaa sille, jolla on armon ja anteeksiantamuksen jano. Sille, joka huutaa Jumalaa avuksi elämänsä kipuihin, tyhjyyteen ja ratkaisemattomiin kysymyksiin. Sille, joka tahtoo tietää, miksi elää ja mihin on menossa. Puhe ristillä kuolleesta Jumalasta, kaikkien ihmisten syntisyydestä ja sovintoveren synnit peittävästä voimasta on maailmalle hulluutta, sillä se pakottaa myöntämään riippuvuuden ulkopuolisesta avusta. Se pakottaa näkemään sydämen syvyyksiin ja tunnistamaan sen pahuuden ja sovituksen tarpeen. Jumalaa janoavalle puhe rististä on täynnä armoa. Se antaa luvan tarttua Ristiinnaulittuun Kristukseen, joka on sovittanut meidät Isän kanssa. Taivas on hänelle auki.

Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta. ”Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Matt. 25:14–17.

Vertauksen tapaan Jeesus on antanut seuraajilleen omat tehtävänsä. Isäntää odotettaessa tehtävistä huolehtiminen siirtyy aina ketjussa seuraavalle viestinviejälle. Olemme osa tätä ketjua ja kannamme osaltamme vastuuta talon hoidosta. Siinä Herramme kehottaa vakavasti uskollisuuteen. Niinpä jos sinut on kutsuttu rukoilemaan, jatka rukoustasi. Jos tehtäväsi on palvella lähetystyön saralla, tee siinä tehtäväsi. Jos olet vierellä kulkija, rohkaisija tai osaat lohduttaa väsyneitä ja ahdistettuja, jatka rinnalla kulkemista. Jos olet sananjulistaja tai opettaja, pysy siinä uskollisena. Jokainen Kristuksen ruumiin jäsenille uskottu erilainen tehtävä, pieni tai suuri, vaatii aina tekijänsä. Ruumiissa on monta jäsentä, joista jokainen on korvaamaton. Olkoon siis tehtäväsi mikä tahansa, se on Jumalan antamana siunattu.

Tämä sana on varma ja vastaanottamisen arvoinen: Kristus Jeesus on tullut maailmaan pelastamaan syntisiä, joista minä olen suurin. Mutta minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1. Tim. 1:15–16.

Jos apostoleista suurin joutui käymään omat taistelunsa syntejänsä vastaan, emmekö mekin joutuisi? Pysyessämme silloin lähellä Jeesusta me olemme kuitenkin turvassa. Jumalan valtakuntaan kuuluu sekin salattu asia, että kaikkien syntiemme täytyy lopulta kääntyä palvelemaan suurinta hyvää. Jopa katkerimpien tappioittemme ja häpeällisimpien kokemustemme. Martti Luther kehotti syntejään murehtivaa näkemään asiat oikein: ”Älä kuvittele syntejä pikkuisiksi, sellaisiksi, jotka voi omin neuvoin pyyhkiä pois. Mutta älä myöskään heitä toivoasi niiden suuruuden takia, kun elämäsi varrella tai kuoleman hetkellä niitä tosiaan tunnet. Opi näistä Paavalin sanoista, että Kristusta ei ole uhrattu kuviteltujen vaan todellisten syntien tähden, ei vähäisten vaan isojen, ei yhden ja toisen synnin vaan kaikkien, ei voitettujen vaan voittamattomien vuoksi.”

Herra ilmestyi Abrahamille Mamren tammistossa. Abraham istui telttansa ovella päivän ollessa kuumimmillaan, ja kun hän kohotti katseensa, hän näki kolmen miehen lähestyvän. Heti heidät nähtyään hän juoksi teltan ovelta heitä vastaan ja tervehti heitä kumartaen maahan asti. 1. Moos. 18:1–2.

Vieraanvaraisuus on Jumalan rakkauden välittämistä. Joillekin on annettu erityinen lahja kohdata ihmiset rakkaudella ja taito suhtautua heihin kunnioittavasti. Päivän kuumimpana hetkenä Mamren tammistossa Abraham sai vieraakseen kolme miestä, joista hän piti hyvää huolta. Abraham toivotti heidät tervetulleiksi: ”Saanko tuoda teille vähän vettä, jotta voitte pestä jalkanne ja levähtää puun varjossa? Minä haen hiukan syötävää, niin että voitte virkistäytyä ennen kuin jatkatte matkaanne. Levähtääksenne te varmaan poikkesitte minun, palvelijanne luo.” Abraham palveli miehiä ja sai tietämättään pitää vieraanaan Vapahtajaa ja kahta enkeliä, niin kuin Heprealaiskirje tuota samaa tilannetta myöhemmin kuvaa. Jumalalle ei ole sama, miten me lähimmäisiämme kohtelemme.

Usko on kiinnittymistä Kristukseen ja Jumalan sanaan. Tahdomme tehdä niin, vaikka ympäriltä kuuluu voimistuva epäuskon meteli ja sekavan uskonnollisuuden humina. Kiinnitämme katseemme Jumalan sanaan kuin pimeässä loistavaan lamppuun (2. Piet. 1:19). Joku erkaantuu sanasta epäilysten tähden, toinen vieroittavien hengellisten kokemusten ahdistamana tai hurmaamana. Jumalan sanan on kuitenkin saatava ohjata kristittyä. Lakina, joka tuomitsee vaelluksen, sillä pyhimpänäkin itseään pitävä on vain syntinen ihminen. Mutta myös kehotuksena: ”Uskokaa evankeliumi!” Ihanasti Jumala jopa velvoittaa meitä uskomaan ilosanoma itsellemme, vaikka oma sydän tai toiset ihmiset eivät sitä sallisi. Sillä: ”Armo kuuluu sulle juuri, / sulle raukka kurjinkin. / Vaikka rintaas tuska suuri / kalvaa liekein polttavin. / Kaikkein synnit Jeesus kantoi / kaikkein tähden itsens’ antoi / ristiin, kärsimyksihin.” (VK 80.)

Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Room. 8:1.

Usko on kiinnittymistä Kristukseen ja Jumalan sanaan. Tahdomme tehdä niin, vaikka ympäriltä kuuluu voimistuva epäuskon meteli ja sekavan uskonnollisuuden humina. Kiinnitämme katseemme Jumalan sanaan kuin pimeässä loistavaan lamppuun (2. Piet. 1:19). Joku erkaantuu sanasta epäilysten tähden, toinen vieroittavien hengellisten kokemusten ahdistamana tai hurmaamana. Jumalan sanan on kuitenkin saatava ohjata kristittyä. Lakina, joka tuomitsee vaelluksen, sillä pyhimpänäkin itseään pitävä on vain syntinen ihminen. Mutta myös kehotuksena: ”Uskokaa evankeliumi!” Ihanasti Jumala jopa velvoittaa meitä uskomaan ilosanoma itsellemme, vaikka oma sydän tai toiset ihmiset eivät sitä sallisi. Sillä: ”Armo kuuluu sulle juuri, / sulle raukka kurjinkin. / Vaikka rintaas tuska suuri / kalvaa liekein polttavin. / Kaikkein synnit Jeesus kantoi / kaikkein tähden itsens’ antoi / ristiin, kärsimyksihin.” (VK 80.)