Tekijä: tapani58

Andreas vei hänet Jeesuksen luo. Jeesus katsoi häneen. Joh. 1: 42.

Toisen ihmisen katse voi rohkaista ja lohduttaa, se voi antaa toivon ja välittää hyväksynnän. Toisen ihmisen katse voi myös lannistaa ja lyödä, alistaa ja kylmentää sielun. Välittää viestin: et kelpaa. On sanottu, että ihmisen syvä tarve on tulla nähdyksi ja arvostavalla tavalla huomioonotetuksi. Saatko sinä tulla nähdyksi, et vain havaituksi? Saatko osaksesi lohduttavan ja hyväksyvän katseen, kun tarvitset sitä? Tuletko kysymyksinesi kuulluksi? Mitä läheisempi toinen
ihminen on, sitä tärkeämpää on saada tulla aidosti kohdatuksi. Vaikeinta on hyväksyä tilanne, jossa tulemme nähdyksi ja kuulluksi tarkoituksella väärin. Se on kuitenkin monen ihmisen kokemus. Kun Jeesus katsoo ihmistä, on läsnä aseista riisuva, turvallinen rakkaus. Lempeän katseen edessä uskaltaa kohdata rikkinäisyytensä ja rohkaistuu luottamaan armoon.

Minun apuni on sinun muurinasi. Jes. 60:18.

Mies kuvasi, kuinka Jumala puuttui tuntuvalla tavalla tilanteeseen, joka olisi ollut vaarallinen. Apua ei edes ehditty pyytää, kun se jo annettiin. Lähinnä voitiin vain ihmetellä, mitä oikein tapahtui. Jumalan suojeluksen kokemuksessa ei sinänsä ole mitään outoa. Kuinka monesta vaarasta Herramme meitä jatkuvasti varjelee, niin ettemme sitä itse huomaa tai ymmärrä. Koska Jumala elää, hän voi joskus, silloin kun itse hyväksi näkee, puuttua elämämme kulkuun myös jollakin erikoisella ja helposti havaittavalla tavalla. Yleensä hän ei niin toimi, vaikka kristittyjen kertomuksista voisi toista päätellä. Mutta joskus kyllä. Meille ei suoda näitä näkyviä auttamiskokemuksia kovinkaan usein varmaan siksi, että ne tulkitaan niin helposti väärin. Evankeliumista eläminen muuttuisi nopeasti kertomuksiksi ihmeistä ja oudoista tapahtumista. Usko keskittyisi tähän elämään eikä tulevaa

Herra sanoi hänelle: ”Kuka on antanut ihmiselle suun? Kuka tekee ihmisestä mykän tai kuuron, näkevän tai sokean? Enkö juuri minä, Herra? Mene nyt, minä olen sinun kanssasi, kun puhut, ja neuvon sinulle, mitä sinun tulee sanoa.” 2. Moos. 4:11–12.

Jumala ilmoitti tulleensa vapauttamaan kansansa egyptiläisten käsistä ja johdattamaan sen luvattuun maahan. Mooses olisi se, jonka johdolla lähtö orjuudesta oli tapahtuva. Miten Mooses reagoi? Ajatteli olevansa juuri sopiva mies tehtävään, parempaa ei olisi voinut valita? Ei, vaan Mooses järkyttyi koko ajatuksesta. Hän vastasi Jumalalle: ”Mikä minä olen menemään faraon luo ja viemään israelilaiset pois Egyptistä?” Mooses ei tahtonut mitään muuta kuin paeta tehtävän alta mahdollisimman kauas. ”Mutta, Herra, minä en ole koskaan ollut hyvä puhuja enkä ole nytkään, vaikka sinä olet puhunut minulle. Minulla on hidas puhe ja kankea kieli.” Vielä Mooses rukoili: ”Minä pyydän, Herra, lähetä joku muu.” Näin on yhä tänään. Se jonka Jeesus kutsuu työhönsä, kokee olevansa tehtävään joko alamittainen tai täysin mahdoton. Se on terve merkki ja hyvä alku.

Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen,ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Kol. 3:12.

Uusi testamentti kirjoitettiin kreikaksi. Sydämellinen armahtavaisuus tarkoittaa alkukielessä sitä, että olemme sääliviä ja laupiaita toisiamme kohtaan ”sisäelimiä myöten”, läpikotaisin. Ja kun Paavali hetkeä myöhemmin kehottaa antamaan toisillemme anteeksi – aina tulee anteeksiannettavaa, olemmehan ihmisiä – niin käytetty termi tarkoittaa anteeksi antamista ”reilusti” ja ”anteliaasti lahjoittaen”. Anteeksiantamisessa ei siis tarvitse säästellä. Kun me saamme omat suuret vikamme toistuvasti anteeksi niin Jumalalta kuin toisilta ihmisiltä, miksi emme itse antaisi anteeksi suurella
sydämellä. Pikku Prinssi -kirjassa todetaan viisaasti: ”Ainoastaan sydämellään näkee hyvin.” Katselkaamme toisiamme sydämellä useammin kuin järjellä, sillä se helpottaa lähimmäisen ymmärtämistä

Minä puhun vain siitä, minkä profeetat ja Mooses ovat ennustaneet tapahtuvan, en mistään muusta, puhun siitä, että Messiaan tuli kärsiä kuolema ja ensimmäisenä nousta kuolleista sekä julistaa valon sanomaa niin meidän kansallemme kuin muillekin kansoille. Apt. 26:22–23.

Olisiko viisaampaa pitäytyä vanhaan apostoliseen käytäntöön, jossa keskitytään evankeliumiin ja ihmeistä ollaan hiljempaa? Näinhän kirkkomme herätysliikkeiden piirissä on perinteisesti tehty. Olisiko siinä viisautta, että kätkisimme saamamme pyhyyden kokemukset sydämiimme ja nauttisimme niiden antamaa leipää hiljaisuudessa? Siten emme aiheuttaisi niille, jotka eivät ole kokeneet ihmeitä tai parantuneet vaivoistaan, ahdistavia miksi -kysymyksiä. Armo
pysyisi armona jokaiselle, varsinkin kaikkein heikoimmille. Olisiko hyvä myös tarkentaa kielenkäyttöä rukousvastauksista puhuttaessa? Sanomme tuntuvaa apua saatuamme, että Jumala kuuli rukouksemme. Mutta Jumala kuulee aina rukoukset ja hän myös vastaa aina. Se on totta myös silloin, kun vastaus ei ole näkyvä tai Herramme piiloutuu hiljaisuuteen.

Tiedätte, että julistin teille ensimmäisen kerran evankeliumia sairastumiseni vuoksi. Vaikka ruumiillinen tilani pani teidät koetukselle, ette halveksineet ettekä inhonneet minua vaan otitte minut vastaan kuin Jumalan enkelin, kuin Kristuksen Jeesuksen. Gal. 4:13–14.

Lähetyskentällä luterilainen kirkko kasvoi voimakkaasti. Vierailija tahtoi tavata dynaamisen papin, jonka työn hedelmää kasvu oli. Ei löytynyt sellaista pappia, mutta toisenlainen kyllä. Kuivalla äänellä puhuva vanha mies, jonka puhe oli kankea kuin Mooseksella. Mutta hän opetti kansalle Raamattua, julisti lakia ja evankeliumia. Ja sana rististä teki työnsä. Usko on Jumalan suuri lahja. Sitä lahjaa ei voi ostaa, sen voi vain ottaa vastaan. Pietari julisti ensimmäisenä helluntaina
evankeliumia ja kehotti kuulijoitaan kääntymään, ettei enää vastaisuudessa kuljettaisi Jeesuksesta poispäin vaan häntä kohti. Sama pyyntö esitetään tänään myös meille. Se ei ole vihaisen Jumalan kauhistuttava huuto, vaan Hyvän Paimenen rakkauden kutsu: tule turvaan, ilta on jo pitkällä, pedot alkavat liikkua pimeässä, on sopiva aika palata Paimenen suojaan.

Minä tulen pian. Ilm. 22:7.

Kun Jeesus palaa, on kaikki toisin. Kaikki vaikeudet päättyvät. Kaikki syntimme häviävät kuin aamun usva. Kaikki pelko on poissa. Jokainen sairaus on taakse jäänyttä elämää. Kaikki sielun haavat umpeutuvat, ja jokainen ruumiin vaiva on haihtunut. Ei enää epäilystä, ei ihmissuhteiden vaikeuksia, ei pettymyksiä, ei pimeää. Yhtäkkiä mieltämme painanut
on meille täysin kirkasta ja selvää. Meille sanotaan: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten.” (Matt. 25:34.) Ja me tiedämme saapuneemme kotiin. Olkoon elämäntilanne mikä tahansa, huutamalla Jeesusta avuksi kaikki on sittenkin hyvin. Kun Jeesus ottaa meidät taivaaseen ja taakat riisutaan pois, koittaa ilo ja rauha, jollaista emme voineet kuvitellakaan todeksi.

Minä tulen pian. Ilm. 22:7.

Kun Jeesus palaa, on kaikki toisin. Kaikki vaikeudet päättyvät. Kaikki syntimme häviävät kuin aamun usva. Kaikki pelko on poissa. Jokainen sairaus on taakse jäänyttä elämää. Kaikki sielun haavat umpeutuvat, ja jokainen ruumiin vaiva on haihtunut. Ei enää epäilystä, ei ihmissuhteiden vaikeuksia, ei pettymyksiä, ei pimeää. Yhtäkkiä mieltämme painanut
on meille täysin kirkasta ja selvää. Meille sanotaan: ”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten.” (Matt. 25:34.) Ja me tiedämme saapuneemme kotiin. Olkoon elämäntilanne mikä tahansa, huutamalla Jeesusta avuksi kaikki on sittenkin hyvin. Kun Jeesus ottaa meidät taivaaseen ja taakat riisutaan pois, koittaa ilo ja rauha, jollaista emme voineet kuvitellakaan todeksi.

Asa rukoili Herraa, Jumalaansa: ”Herra, sinä voit auttaa yhtä hyvin heikkoa kuin väkevääkin. Auta nyt meitä, Herra, meidän Jumalamme! 2. Aik. 14:10.

Elämän vaikeissa kohdissa Jumalan läsnäolo ja armon evankeliumi lohduttavat. Ne kantavat, kun itse ei enää jaksa. Lohdutuksen sanat voivat koskettaa hyvin erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Joskus pilkataan lausetta ”Jeesus on vastaus” kysymällä: ”Mikä olikaan kysymys.” Kristitty vastaa siihen: ”Ei väliä, Jeesus on silti vastaus.” Toki pilkan kohde on varsinaisesti kaikkien asioiden hengellistäminen, ja sellainen on kyllä ongelmallista. Väärinkäytöstä huolimatta evankeliumi on todellinen lääke, joka on annettu arkisen elämän keskelle. Kristillinen usko ei ole tietenkään elämänparantamis-automaatti, eikä se ole takuu ongelmattomuudesta. Usko ei tarkoita aina kipujen poistumista tai vaikeuksien pikaista ratkeamista. Mutta usko, niin kuin rukouskin, on Jumalan laskemista hätään. Niiden keskellä hän kantaa meidät ja hätämme.

Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät enkelit taivaassa eikä edes Poika, ei kukaan muu kuin Isä. Mark. 13:32.

Jeesuksen paluun hetkeä, jota odotamme, eivät tiedä enkelit, ei tiedä edes Jeesus itse, eikä sitä voi siten tietää yksikään paluulaskelmia harrastava kristittykään. Jeesus tulee ajankohtana, joka lopulta yllättää kaikki. On Jumalan suurta viisautta, ettei ajankohtaa ole paljastettu. Jos tietäisimme, milloin Jeesus tulee, me tähtäisimme pian vain viime hetken valmiustilaan ja unohtaisimme sitä ennen uskoa, rakastaa ja valvoa. Vaarana olisi välinpitämättömyys. Toisaalta lopunajan
ahdinkoja on avattu meille Raamatussa sen verran, että kun outoja alkaa tapahtua ympärillämme, meidän ei tarvitse vaipua liialliseen pelkoon tai epätoivoon, vaan voimme nostaa rohkeasti päämme. Lopunajan merkit ovat meille kristityille syvimmiltään toivon merkkejä. Silloin Herran paluu on lähellä. Pian luodaan uudet taivaat ja uusi maa, pian saavutaan kotiin.