Jopa Simon itse uskoi, ja hänet kastettiin. Hän pysytteli sitten Filippoksen seurassa, ja nähdessään ne suuret ihmeet ja voimateot, joita Filippos teki, hän oli hämmästyksestä
suunniltaan. Apt. 8:13.
Justinos Marttyyri (100–165) kirjoitti Simonista, että tämä ”hänessä vaikuttavien demonien voimalla keisari Claudiuksen aikoihin teki keisarillisessa kaupungissamme Roomassa valtavia noitatemppuja” ja että häntä ”pidettiin jumalana”. Kääntymys kristityksi paljastui myöhemmin epäaidoksi, mutta aluksi miehestä tuli Filippoksen innokas opetuslapsi, joka
halusi oppia kaiken – voidakseen jatkaa vanhaa toimintaansa, mutta nyt vahvemman voiman, Kristuksen, avulla. Laskelmoivia parantaja-evankelistoja on siis ollut alusta saakka. Vaarallisilla asioilla leikitään edelleen surutta, eikä ymmärretä niihin liittyvää vakavaa puolta. Sitä, millaisten henkien kanssa ollaan pian tekemisissä, kun tavoitellaan heikkojen kustannuksella omaa kunniaa ja rahaa. Kristityn tunnistaa siitä, että hän elää evankeliumista, ei uskonnollisesta menestyksestä.