Minä rakastan sinua, Herra,
sinä olet minun voimani.
Maa järisi ja järkkyi, vuorten perustukset vavahtelivat.
Hänen vihansa sai ne horjumaan.
Hänen sieraimistaan nousi savu
ja kaiken nielevä liekki hänen suustaan,
se suitsusi hiilten hehkua.
Hän kallisti taivaan ja laskeutui alas
pimeä pilvi jalkojensa alla.
Hän lensi kerubi ratsunaan
ja kiiti tuulen siivin.
Hän otti verhokseen pimeyden,
majakseen synkät vedet, raskaat pilvet.
Hänen edellään kulki häikäisevä valo,
siitä sinkosi rakeita ja tulisia hiiliä.
Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua,
hän viskoi rakeita ja tulisia hiiliä.
Hän ampui nuoliaan ja hajotti viholliset,
hän kauhistutti heidät salamoillaan.
Meren lähteet paljastuivat,
maanpiirin perustukset tulivat näkyviin,
kun sinä, Herra, käskit merta,
kun sinun raivosi myrsky puhalsi sen yli.
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.