Kun israelilaiset vuoden ensimmäisessä kuussa saapuivat Sinin autiomaahan, he asettuivat joksikin aikaa Kadesiin. Siellä Mirjam kuoli, ja hänet haudattiin sinne.
Mutta israelilaisilla ei ollut vettä, ja siksi he ryhtyivät vastustamaan Moosesta ja Aaronia. He syyttelivät Moosesta ja sanoivat: ”Kunpa mekin olisimme saaneet kuolla samalla kertaa kuin ne veljemme, joiden Herra antoi kuolla! Miksi te toitte Jumalan kansan tähän autiomaahan? Tänne me nyt kuolemme karjoinemme kaikkinemme! Miksi te toitte meidät Egyptistä tähän kurjaan paikkaan? Eihän täällä kasva viljaa eikä viikunoita, ei viiniköynnöksiä eikä granaattiomenoita. Täällä ei ole edes vettä mitä juoda!”
Mooses ja Aaron menivät kansanjoukon luota pyhäkköteltan ovelle ja painoivat kasvonsa maahan. Silloin Herran kirkkaus näyttäytyi heille. Herra sanoi Moosekselle: ”Ota sauva ja kutsu sitten veljesi Aaronin kanssa kaikki israelilaiset koolle. Puhukaa kansan nähden kalliolle ja käskekää sen antaa vettä. Näin saat veden pulppuamaan kalliosta ja juotat sekä ihmiset että karjan.”
Mooses otti Herran käskyn mukaisesti sauvan, joka oli pyhäkköteltassa Herran edessä. Sitten hän ja Aaron kutsuivat kansan koolle kallion luo. Mooses sanoi kansalle: ”Kuulkaa nyt, kapinoijat! Tästä kalliostako meidän muka pitäisi saada teille vettä?” Mooses kohotti sauvan ja iski kahdesti kalliota, ja siitä alkoi juosta vettä, niin että kaikki israelilaiset ja heidän karjansa saivat juoda kyllikseen.
Mutta Herra sanoi Moosekselle ja Aaronille: ”Te ette uskoneet minuun, ette pitäneet minua pyhänä israelilaisten edessä. Sen tähden te ette saa johtaa tätä kansaa siihen maahan, jonka minä sille annan.” Tämä vesipaikka sai nimekseen Meriba, koska israelilaiset siellä kapinoivat Herraa vastaan. Siellä Herra osoitti pyhyytensä heidän keskuudessaan.