Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua
täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella.
Syvyys huutaa syvyydelle, kun sinun koskesi pauhaavat –
kaikki sinun tyrskysi ja aaltosi ovat vyöryneet ylitseni.
Päivällä Herra antaa armonsa vallita,
yöllä saan laulaa hänen kiitostaan ja rukoilla elävää Jumalaa.
Minä sanon: Jumala, kallioni,
miksi olet unohtanut minut?
Miksi minun täytyy kulkea surusta synkkänä,
kärsiä vihollisen sortoa?
Tuska viiltää minua luihin ja ytimiin,
kun vihamieheni herjaavat minua
ja huutelevat kaiken päivää: ”Missä on Jumalasi?”
Miksi olet masentunut, sieluni,
miksi olet niin levoton?
Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä,
Jumalaani, auttajaani.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.