Savenvalaja muokkaa ja vaivaa notkeaa savea
ja tekee meille astiat, joita tarvitsemme.
Ne palvelevat puhtaita ja oikeita tarkoituksia.
Mutta samasta savesta ja samalla tavalla
hän muovaa myös toisenlaisia,
toisiin toimiin tarkoitettuja kapineita.
Mihin käyttöön mikin esine tulee,
sen päättää savenvalaja.
Hän voi käyttää aikansa ja voimansa väärin
ja muovata samasta savesta tyhjänpäiväisen jumalankuvan –
hän, joka vastikään on itse syntynyt maasta
ja kohta taas palaa sinne, mistä hänet on otettu,
kun hänen lainaksi saatu sielunsa vaaditaan takaisin.