Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä!
Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu.
Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa,
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.