Hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Luuk. 2:28–32.
Sanamuodoista voidaan päätellä, että kyseessä oli väsyneen taakankantajan vapauttaminen rauhaan. Simeon oli lopulta saanut nähdä Messiaan, nyt hän saisi rauhassa lähteä. Simeon sanoi, että Israelin lunastaja, Jeesus-lapsi, oli kivi, johon monet tulisivat loukkaantumaan. Siihen kaatuisivat niin uskonnolliset itsensä pelastajat kuin ne, jotka eivät hyväksyneet Jeesusta Messiaana. Mutta monille hän osoittautuisi lujaksi kulmakiveksi, johon luottaen he nousevat lankeemuksesta
ja pysyvät pystyssä. Kuten Joona niiniveläisille pakanoille, oli Jeesus heille Jumalan merkki. Merkki, johon jokaisen olisi lopulta otettava kantaa puolesta tai vastaan. Yhä tänään Jeesuksen nimi herättää voimakkaita tunteita. Se haastaa valitsemaan puolen, eikä jätä rauhaan.