Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle. 1. Moos. 28:10–11.
Jaakobin perheen keskinäiset välit olivat kuin tämän päivän saippuaoopperasta. Isä Iisak tahtoi antaa siunauksen sille, jolle se ei Jumalan mielestä kuulunut, eli Esaulle. Äiti Rebekka päätti, että siunaus annetaan sille, jolle se kuului, eli Jaakobille, mutta kieroilla tempuilla. Esau kuvitteli kuolevansa nuorena, eikä häntä oikein kiinnostanut koko esikoisen siunaus, ja niinpä hän vaihtoi sen kupilliseen papusoppaa. Jaakob oli äitinsä johdateltavana ja valehteli kirkkain silmin Jumalan antaneen hänelle nopean saaliin, kun isä ihmetteli Esauksi naamioituneen Jaakobin nopeaa saapumista metsäretkeltä. – Ja tämä kummallinen perhe sai siunauksen ja lupauksen tulevasta Messiaasta. Jumala ei todellakaan näytä odottavan ihmisiltä enempää kuin syntisiltä ihmisiltä odottaa sopii.