Sillä niin kuin salama välähtää ja valaisee taivaan äärestä ääreen, niin on Ihmisen Poika oleva ilmestymisensä päivänä. Luuk. 17:24.
Keskieurooppalaisen kylän koirapatsaan tarina on koskettava. Koira saapui isännän kuoltua toistakymmentä vuotta joka päivä asemalle tätä vastaan. Koira odotti, ja kun isäntä ei tullut, se palasi kotiin tullakseen seuraavana päivänä uudelleen. Se ei lakannut uskomasta, että rakas isäntä lopulta palaa, vaikka vuodet kuluivat eikä isäntää näkynyt. Se lähti vastaan, koska se rakasti isäntäänsä. Ja se tiesi, että myös isäntä rakasti sitä. Se odotti kiihkeästi isäntäänsä, koska tunsi hänen hyvyytensä. Samasta syystä mekin odotamme Jeesusta takaisin. Saavumme sanankuuloon ja ehtoollispöytään. Taivutamme päämme rukoukseen. Sanomme: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” Tulkoon se sydämeemme ja keskellemme. Tulkoon se pian myös näkyvästi ja lopullisesti, niin että saamme nähdä Herramme kasvoista kasvoihin, kun luodaan uudet taivaat ja uusi maa.