Lupaus ja usko kuuluvat yhteen sitä varten, että kaikki olisi armoa. Room. 4:16.
Uskoa on kuvattu totena pitämiseksi, luottamukseksi ja turvautumiseksi. Hätääntyneen tai kyselevän ihmisen ei kuitenkaan tarvitse miettiä määritelmiä. Hänelle riittää rukous tai vain huokaus, että saisi olla Jumalan lapsi. Evankeliumi on vastaus tähän rukouk seen. ”Sinä armahdat meitä yhä, poljet syntimme jalkojesi alle. Kaikki syntimme sinä heität meren syvyyteen.” (Miika 7:19.) Usko on lapsenomaista turvautumista siihen, että ristillä minun, kuten kaikkien muidenkin maailman ihmisten synnit sovitettiin, ne otettiin pois syyttämästä meitä. Vapahtajan luokse on täysin esteetön tie. Usko ei ole oman uskon tarkkailua tai omasta voimasta elämistä, vaan se on luottamista Jumalan lupauksiin. Uskovalle kaikki on armoa, hän itse on vain vastaanottaja.