Veljet, ottakaa vastoinkäymisten kestämisessä ja kärsivällisyydessä esikuvaksenne profeetat, jotka ovat puhuneet Herran nimessä. Niitä, jotka kestävät loppuun asti, me ylistämme autuaiksi. Te olette kuulleet Jobin kestävyydestä ja tiedätte, mihin tulokseen Herra antoi sen johtaa. Herra on laupias ja anteeksiantava. Jaak. 5:10–11.
Kristitty elää ”jo nyt – ei vielä” -uskossa. Jo nyt olemme taivaasta osallisia, vaikka emme ole vielä perillä. Jo nyt meillä on taivaan aarteet omanamme, eikä sittenkään ihan vielä. Jo nyt olemme Kristuksessa terveitä, vaikka emme ole vielä lopullisesti parantuneet. Enemmän kuin parantumisesta meidän pitäisi puhua siitä, miten me asennoidumme sairauteemme ja heikkouteemme, miten me opimme katselemaan laajempaa kokonaisuutta ja liittämään elämän vaivoihin taivaan toivon. Viktor Frankl kutsui yhteiskuntaamme kärsimyssäikyksi ja sanoi, että meidän tulisi löytää toisenlainen perusasenne elämän varjoihin. Nähdä uudelleen se, että kärsimys tai sairaus ei kulje ihmisarvojanalla. Kärsimystä voidaan kantaa myös arvokkaasti, oli Frankl oppinut keskitysleirin kauhuissa, ja arvokkaasti voidaan myös kuolla.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta Joka päivä lapse